In memoriam Matti Väisänen

TUKENA POHJANTÄHTI, KEMI

Tukena Pohjantähden pitkäaikainen asiakas Matti Väisänen poistui keskuudestamme huhtikuussa. Surun keskellä meitä lohduttavat lämpimät ja valoisat muistot yhteisistä vuosista. Matti jätti jäljen meidän kaikkien sydämiin. Matin sisko Aune Kaartinen perheineen on ollut tiivis osa Pohjantähden elämää. Sisarusten kanssa olemme saaneet jakaa elämän iloja ja suruja yli 20 vuoden ajan. Aune on kirjoittanut Matille muistokirjoituksen, jonka Aunen luvalla julkaisemme.

Rakas pikkuveljeni Matti. Ihmettelen itselleni, että onko minun aikani nyt kirjoittaa muistokirjoitusta Matista? Kyllä vain. Teen sen ihan mielelläni, mutta tapahtunutta en tunnu ymmärtävän – sitä, että hän on poissa. Ainahan hän on ollut läsnä, jos ei ihan vieressä niin vain pienen matkan päässä. Kohta on nähty, halattu ja höpötelty. Nyt sitä hetkeä ei enää tule. Kannoin itse Matin arkkua, joten toki tiedän, että hän on mennyt pois. Tämä lähteminen on niin ikuista.

Yhteinen matkamme kesti yli 50 vuotta. Lähekkäin ja yhteydessä toisiimme elimme tarkalleen 51 vuotta. Minun pestini pienen 1-vuotiaan veljeni ”hoitotätinä” alkoi jo 5-vuotiaana. Äiti lähti navettaan iltalypsylle, isä oli vielä tukkimetsässä hevosen kanssa ja veljeni olivat omissa leikeissään. Äiti laittoi Matin viltin päälle pirtin lattialle ja pyysi meitä pysymään siinä, kunnes hän tulee takaisin navetasta. Noh, sinänsä siinä ei ollut mitään vaaraa, että hoidettava olisi karannut, kun hän ei liikkunut vielä vuoden ikäisenä juuri lainkaan. Kesäisin, kun meille tuli serkkujen perhe tai muita sukulaisia käymään, meidät vietiin kamariin kahdestaan, jotta aikuiset kuulivat toisiaan. Matin itku oli epätavallista, vinkumista, jota ei oikein jaksettu kuunnella. Siellä sitten pinnasängyssä hyssyttelin, höpöttelin ja laulelin pienelle vinkuvalle veljelleni. Joskus hän jopa rauhoittui, joskus tehtävä oli mahdoton – lopputuloksena taisi silloin olla, että molemmat vinkuivat.

Äiti oli ihana, rakastava, kekseliäs, hyväntuulinen ja uuttera perheenvoimaäiti. Ikinä hän ei sanonut pahasti kenellekään. Jaksoi kuunnelle muidenkin murheet. Ehkä siksi monet vaikeatkin asiat tuntuivat helpommilta. Perheessämme isä oli ehdoton auktoriteetti, hullu työmies, vaikka puimuri oli vienyt toisen käden. Isä oli myös tiukka taloudenpitäjä. Kaikesta piti huolen ja aina selvittiin, vaikka köyhää oli. Niin hyvän huolen isä piti, että minun vartuttua teini-ikään en saanut vilkaistakaan poikiin. Lentopalloa sain sentään kylällä käydä kesäisin pelaamassa muutamana iltana viikossa, pari tuntia illassa ja klo 21 kotiin. – Noh, eipä sitä olisi jaksanutkaan yökausia väivehtiä kylillä, kun aamulla oli noustava klo 5.30 verkoille ja arkipäivät olivat täynnä maalaistalon työtä aamusta iltaan, mukaan lukien pikkuveljen hoidon.

Matin elämä oli monenlaista ja hyvin rikasta. Maalta Kajaaniin kaupunkiin 13-vuotiaana, Kajaanista Kemiin 23-vuotiaana, Keminmaahan 26-vuotiaana ja Pohjantähteen 38-vuotiaana. Isä ei olisi ollut valmis Matin muuttoon Pohjantähteen, mutta minä näin, että se olisi Matille ihana mahdollisuus. Matin holhoojana isä päätti kuitenkin kaikesta. Sitten hän ns. ”menetti” järkensä uuden holhouslain voimaantultua. Eikö jokaisen elämän ja eläkkeen tarkoitus olekaan säästyä ja olla vain pahan päivän vara? Eletään niukasti ja säästetään joka penni. Alkavat nyt häntä epäilemään ja rahankäyttöä kyttäämään! – Aloin ja ehdin olla Matin edunvalvojana 20 vuotta. Isän kanssa asiasta otetiin muutamankin kerran yhteen. Hän ei sitä koskaan loppujen lopuksi ymmärtänyt, mitä itsenäistymisen opetteleminen ja vapaus omaan tahtoon Matille merkitsi – myös rahan käytössä. Myönsi hiljaisesti asioiden kyllä hoituneen, mutta mutisi rahan käytöstä. Järkytin häntä ehkä vähän tahallanikin. Kävimme Matin kanssa mm. Rhodoksella viikon lomalla. Mukana olivat tyttäreni Saana 12-vuotias ja anoppini Hilkka. Se olikin ihana loma! Minä en juurikaan nukkunut, kun ei Mattikaan – oli nimittäin täydenkuun aika ja ne etelän lämpimät yöt…Isä totesi vain, että noinko aiot veljesi tappaa? Lentokoneeseen vain! – Matti kuitenkin nautti täysillä lomastaan, ihanien kreikkalaisten erityishuomiosta ja lentokoneestakin.

Matin elämä Pohjantähdessä oli nimenomaan hänen uutta erilaista aikaansa. Saimme nähdä huikean muutoksen nuoressa aikuisessa pikkuveljessäni, kun hän pikkuhiljaa kuoriutui, kun sitkeä sipuli, hänkin viimein sanomaan oman mielipiteensä elämäänsä liittyvistä valinnoista. Se ilo oli käsinkosketeltavaa, sydäntä läikäyttävää. Mukaan tuli myös levollisuus ja tietoisuus siitä, että hänenkin mielipidettä kuunnellaan ja sillä on merkitys. Pää nousi pystyyn itsenäistymisen merkiksi. Matin suuri rakkaus oli aina musiikki. Vaikka hän ei osannut lukea, virretkin soljuivat ulkomuistista.

Matti täytti 60 vuotta tammikuussa 2021. Juhlat sovittiin pidettäväksi kotipaikassamme Paltamossa, veljemme Saulin kotona, uuden savusaunan merkeissä. Matti rakasti savusaunan tuoksua ja tunnelmaa. Nyt juhlat muuttuivatkin muistotilaisuudeksi. Uskon, että lukemattomat hauskat muistot itketään ja nauretaan veljien, lastemme perheiden sekä serkkujen kanssa. Jaamme tekemiäsi tauluja, savitöitä ja sinusta tehtyjä kuvakirjoja muistoiksi. – Olit meidän kaikkien elämässä suuri rakkaus ja valo, joka jaoit iloista energiaasi ilman rajoittimia.

Kukkavihkossani luki:
”Kuin puu, joka levittää oksansa suojakseen,
sinä levitit vilpitöntä rakkauttasi,
iloa ja valoa meille kaikille.
Kiitos, että olit!”

Aune-sisko

Muistokirjoituksen kirjoitti Aune Kaartinen.

Jaa blogi ystävillesi