”Se muuttovalmennus autto – ei jännittänyt muutto enää niin paljon”
Tukena Tapiontuvan muuttajat ja läheiset osallistuivat viime vuonna muuttovalmennukseen, jota olin mukana järjestämässä. Nyt Lappeenrannan uudessa kodissa on asuttu jo muutamia kuukausia. Lähdin kyselemään asukkailta, mitä heille kuuluu ja mitä muuttovalmennuksesta jäi mieleen. Tapasin Helmi Rissasen, Anna-Liisa Pettisen, Ella-Maria Kouvon ja Eetu Koikkalaisen.
Muuttaminen lapsuudenkodista omaan kotiin on yksi elämän suurista muutoksista. Muuttoon valmistautumiseen ja uuteen kotiin kotiutumiseen on tärkeää saada tukea.
Muuttovalmennus tukee sekä muuttajaa että hänen läheisiään tässä elämänmuutoksessa. Muuttovalmennus antaa perheille taitoja, tietoa ja tukea. Tavoitteena on onnistunut muutto ja kotiutuminen uuteen kotiin.
Sisustussuunnittelua ja omannäköisiä koteja
Helmin mielestä muuttovalmennuksessa oli hyvää se, että siellä oppi uusia asioita ja varsinkin semmoisia “oma koti” -asioita. Katsottiin Helmin muuttovalmennuksen aikaan tekemää sisustussuunnitelmaa.
“Minulla on nyt noista kaikki muut paitsi tietokone. Tabletti on. Oli kiva piirtää ne omat tavarat.“
Ella tuumaa, että muuttovalmennuksesta on jo niin pitkä aika, ettei oikein enää muista, mitä kaikkea siellä tehtiin tai puhuttiin. Katseltiin Ellankin kanssa muuttovalmennuksen aikana otettuja kuvia muistin virkistämiseksi. Ellan mieleen muistuu hänen suunnittelemansa siivousrätti.
“Se oli vihreä ja siinä luki Cha Cha Cha Käärijä!”
Eetulle yksi tärkeimmistä asioista muuttovalmennuksessa oli oman huoneen sisustuksen suunnittelu.
“Halusin mieshuoneen ja Saipa-huoneen samaan aikaan. Se oli tärkeä tieto.”
Harjannostajaiset jäivät mieleen
Yksi mieleenpainuvimmista asioista nuorille olivat Tapiontuvan harjannostajaiset.
“Harjannostajaiset oli tuolla takapihalla. Ainomaaria lauloi siellä ja nostettiin harjat ylös, syötiin ruokaa, iskä ja äiti oli mukana. Ja oli tosi pitkä pöytä! Käveltiin tänne Tapiontupaan tutustumaan. Tätä silloin vasta rakennettiin,” Helmi muistelee.
Anna-Liisa lisää, että tarjolla oli pullakahvit ja joku joi oluttakin. Tärkeää kaikkien mielestä oli päästä katsomaan uutta rakenteilla olevaa kotia.
“Silloin oli melkein joulu. Täällä ei ollut edes pöytiä. Laitoin huonetoiveen sen naisen koriin, jolla oli se kettumekko. En saanut sitä huonetta, jonka olisin halunnut, mutta sain viereisen,” Anna-Liisa kertoo.
”Opittiin, miltä Tapiontupa näyttää. Tuli vähän näkökulmaa ja vanhemmat sai ideoita, mitä hankkia.”
Ella muistelee, kuinka harjannostajaisissa oli kylmä ja satoi räntää. Hän lisää saaneensa toivomansa kodin numero kymmenen.
Muuttovalmennus auttoi muuttajia ja vanhempia
”Se autto. Ensin jännitti se muuttovalmennus ja muutto. Se autto, ettei jännittänyt enää niin paljon”, Anna-Liisa pohtii.
”Äiti sano, että pitää olla oma turvapaikka, jossa itsenäistyä. Eikä ne vanhemmat ole hävinny mihinkään.”
“Vanhemmat on herkkiä siinä, että oma lapsi muuttaa pois sieltä lapsuudenkodista”, Ella miettii. Anna-Liisa nyökyttelee, hänellä on sama kokemus.
Eetun mielestä vanhempien oli tärkeää osallistua muuttovalmennukseen, jotta he muistavat, missä kaikessa hän on taitava ja kuinka hyvin pärjää.
Kaikki tapaamani nuoret kertoivat, että oli mukavaa, kun tunsi jo ison osan asukkaista ennakkoon. Uusiin tutustui sitten muuttovalmennuksen aikana.
Ella kertoo, että ovat olleet Anna-Liisan kanssa samalla rippileirillä.
“Nyt ollaan saunaystäviä ja hulluina kokikseen.”
Rupattelujen lopuksi pääsin vierailemaan Helmin, Anna-Liisan, Ellan ja Eetun koteihin.
Oli kiva huomata, että olisin helposti tunnistanut, kenelle mikäkin koti kuuluu.
Jokainen koti kun oli juuri asukkaansa näköinen.
Kirjoittaja
Kirjoittaja Johanna Huhtala työskentelee Tukena-säätiössä suunnittelijana ja oli mukana järjestämässä Tukena Tapiontuvan muuttovalmennusta.
Valokuvat: Elina Leinonen