Työssäoppimassa Tukena Metsälinnassa

TUKENA METSÄLINNA, MASKU

Rumpujen pärinää, iloista mieltä ja paljon naurua – erityisen positiivinen kokemus työssäoppimisesta kehitysvammaisten parissa.

Hei!

Olen Kirsi, ensimmäisen vuoden lähihoitajaopiskelija aikuispuolella ja minulle tuli upea mahdollisuus päästä suorittamaan työssäoppimista Metsälinnaan.

Miksi kehitysvamma-ala? Minulle oli jo alun alkaen selvää, että pyrin päästä työssäoppimaan niin moneen erilaiseen paikkaan kuin mahdollista ja kehitysvamma-ala oli ehdottomasti yksi niistä. Koska minulla ei ole ollut näistä erityisistä ihmisistä paljoa kokemusta, halusin löytää paikan, jossa pääsen heidän kanssaan tekemisiin. Halusin myös nähdä ja kokea, sopiiko tämä ala minulle. Siispä positiivisin mielin ja ilman mitään ennakko-odotuksia tutustumaan uuteen kohteeseen ja ihmisiin.

Metsälinnassa minut otettiin avosylin vastaan (koronasta johtuen ei kuitenkaan kirjaimellisesti) ja vastaanotto oli todella lämmin.

Kaikki ohjaajat opettivat, kertoivat ja näyttivät konkreettisesti, mitä koko työkirjoon kuuluu. Vaikka olenkin jo keski-ikään ehtinyt ja paljon elämänkokemusta nähnyt, niin jälleen kerran tuli huomattua, kuinka paljon ihmisellä on uutta opittavaa ja omaksuttavaa.

Vuorot olivat vaihtelevia ja monipuolisia. Koska asukkaiden ikähaarukka oli laaja (21-61 vuotta), työssä oli osattava ottaa huomioon eri-ikäisten toimintakyky ja tarpeet tilanteiden mukaan. Metsälinnassa ollessani olen saanut myönteisen kuvan asumispalveluyksiköstä ja yleensäkin koko kehitysvamma-alasta.

Alussa sain seurata ohjaajia ja nähdä, mitä päivän töihin ja arkiaskareisiin kuuluu. Omien tietotaitojeni karttuessa sain vastuuta ja loppua kohden pärjäsin jo yksinkin. Ja aina sai pyytää apua tai tukea. Vaikka asioita tehdään pääosin yksin, toimitaan silti yhdessä.

Pääsin myös tutustumaan asukkaisiin heti ensimmäisestä päivästä lähtien ja voin ilokseni todeta, että jokainen asukas oli aito oma itsensä, eikä kahta samanlaista löydy. Parasta tässä kaikessa oli se, että asukkaat hyväksyivät minut sellaisena kuin olen ja luottamussuhde syntyi todella nopeasti. Ohjaaminen on ollut todella loistavaa ja mielestäni hyvää vuorovaikuttamista.

Mitä olen oppinut tai päässyt tekemään:

  • Tietojärjestelmien käyttöä
  • Yksilöityä struktuurin käyttöä
  • Aamu-, iltapesut ja suihkussa käymiset ohjattuna tai avustamalla ja lääkinnälliset toimenpiteet
  • Arjen askareita, kuten avustanut siivouksessa, pyykkäyksessä, pyykin viikkaamisessa ja myös roskien viemisessä ulos.
  • Ollut mukana asukkaan kanssa labrassa, jalkahoidossa, hammaslääkärissä, elokuvissa, ravintolassa syömässä, kahvilassa, kaupassa.
  • Muita tukitöitä, kuten ruoanlaittoa, siivousta, roskien lajittelua ja kaupassa käyntiä.
  • Aktiviteetin järjestäminen asukkaille:
    • Pyöräilyä sbs(side by side)-pyörällä kaksistaan tai yhdessä muiden asukkaiden kanssa
    • Rummutussessio ryhmässä ja henkilökohtaisesti, pelaaminen kimblellä, hernepussin heittoa, tarrapallon heittoa, kävelyä kahdestaan, poiminut asukkaan kanssa marjapuskasta marjoja suoraan suuhun
    • Lukenut sanomalehteä ääneen

Tässä työssä saa käyttää omaa persoonaa työvälineenä, pitää olla sopivasti rohkea ja ennakkoluuloton sekä hyvä huumorintaju on tärkeää. On jopa suotavaa käyttää omaa luovuutta ja mielikuvitusta sekä nopeita päätöksiä erilaisissa tilanteissa, jotta saadaan asioita sujumaan jouhevasti.

Oma kokemus on, että tämän työssäoppimisen myötä olen kehittynyt ja kasvanut ammatillisesti ja uskallan kohdata erilaisia ihmisiä kommunikoiden vaikkapa eri apuvälineiden tai viittomien kanssa.

Opiskelijoille suosittelen sydämeni pohjasta kokeilemaan kehitysvammapuolen harjoittelua!

Iso kiitos ohjaajani Mona ja kaikki muut ohjaajat sekä koko Metsälinnan väki, kun sain viettää kivan työssäoppimisharjoittelun teidän parissanne.

Blogin kirjoitti lähihoitajaopiskelija Kirsi.
Kuva: Elina Ranne.

Jaa blogi ystävillesi