Siirry sisältöön
Kati, Noora ja Satu

Elämä kannattelee, kun siihen luottaa

Kuinka vanhemmat voivat vaikuttaa siihen, että tukea tarvitseva lapsi tai nuori oppii tunnistamaan omat vahvuutensa sekä luottamaan itseensä ja elämään? Noora Västinen kertoo omasta lapsuudestaan, jossa vanhemmat päättivät tukea ja kannustaa kaikessa, mitä Noora elämältään halusi. Noora kertoi ajatuksiaan Tukena-säätiön järjestämässä Läheisten voimavaraillassa.

Marraskuisena maanantai-iltana sain olla mukana toteuttamassa Tukena-säätiön järjestämää Läheisten voimavarailtaa Ammattiopisto Luovilla Tampereella. Vaikka ilma oli viilennyt ja ulkona oli pimeää, oli tunnelma sisällä varsin lämmin.

Kanssani iltaa luotsasivat Tukena-säätiön vastaava asiantuntija Satu Koivurinne sekä erityisnuoren vanhemman näkökulmasta kokemusasiantuntijana toimiva Kati Palsinajärvi.
(Kuvassa Kati Palsinajärvi, Noora Västinen ja Satu Koivurinne)

Oma tarinani lähti ajatuksesta: Juuret ja siivet kasvussa. Kuinka suuri merkitys kasvatuksella ja hyvällä kasvuympäristöllä on siihen, että lapsesta ja nuoresta lähtien oppii tunnistamaan omia vahvuuksiaan sekä luottamaan itseen ja omaan osaamiseen?

Kuvat: Kotoa ja kasvatuksesta sain isot eväät elämään.
Vanhemmat: suojelija, tuki, turva, kannustaja, kasvattaja ja rinnalla kulkija.

Juuret ja siivet kasvussa

Itselläni on synnynnäinen liikuntavamma, mikä oli vanhemmilleni aluksi yllätys ja ehkä shokki, sillä raskauden aikana vammaisuuteni ei ollut tullut tutkimuksissa ilmi. He päättivät kuitenkin, että mihin tahansa pystyn, mitä haluan elämässä ja mitä osaan – siihen keskitytään ja siinä kaikessa minua tuetaan ja kannustetaan. Reitti ei välttämättä ole aina suorin tai ehkä sitä ei ole vielä keksitty, mutta sitten keksitään yhdessä.

Vanhempani olivat nuoria saadessaan minut. Heillä oli kuitenkin joukko sukulaisia, ystäviä ja ammattilaisia ympärillä tukemassa erilaisissa minuun liittyvissä kasvun ja kasvatuksen kysymyksissä – vanhempana ei tarvitse tietää tai osata kaikkea yksin, on lupa pyytää ja saada apua, lupa olla kesken, lupa oppia ja kasvaa.

Kiitos vanhempieni, olen oppinut luottamaan omiin siipiini, omiin ideoihini ja omiin vahvuuksiini. Olen tehnyt monenlaisia reissuja elämässä. Aina ei ole matka ollut tasaisin, ja erilaiset haasteet ovat kuuluneet kuvaan – mutta niistäkin huolimatta olen oppinut luottamaan elämään ja siihen, että elämä kantaa.

Erityisen vanhemmuuden kokemukset ovat usein täynnä suurta rakkautta, mutta myös haasteita ja ainutlaatuisia tarpeita. Vanhemmat kohtaavat tilanteita, joissa vaaditaan vahvoja voimavaroja, joustavuutta ja luovuutta. Myös vanhemmat tarvitsevat tukea, kannustusta ja toivon kipinöiden luomista tulevaan. On tärkeää, että vanhemmilla on mahdollisuus saada voimavaroja omaan reppuunsa, jotta he jaksavat olla tukemassa omaa nuorta elämänpolun eri vaiheissa.

Noora-03-436x300

Kuva: Mitä tapahtuu, jos uskallan muuttaa perspektiiviä?

Mitä tapahtuu, jos uskallan muuttaa perspektiiviä asioihin?

Yksi tärkeä nosto marraskuisesta Läheisten voimavaraillasta oli näkökulman vaihtaminen. Liian helposti vastoinkäymisen tullessa jäämme jumittamaan johonkin tiettyyn totuttuun ajatus- tai toimintakaavaan. Mutta mitä tapahtuukaan, jos uskallan muuttaa perspektiiviä asioihin ja nähdä asiat eri näkökulmasta? Voisinko löytää uudenlaisia, toisenlaisia ja toimivampia tapoja.

Jokainen tietää, miten vaikeaa on vaihtaa omia ajatuksia ja näkökulmia. Tähän me tarvitsemme yhteistä keskustelua ja ajatusten herättelyä toinen toisiltamme. Vertaistuen rooli on erittäin merkityksellistä ja yhdessä myös näkökulmien vaihtaminen voi tuntuakin mahdolliselta.

Toisinaan arki kaikkine kiireineen ja vaatimuksineen on yhtä vuoristorataa, ja koko maailma voi tuntua olevan minua vastaan. Myös yhteisessä voimavaraillassa pohdimme, olenko olosuhteideni vanki tai niiden armoilla? Voisinko nähdäkin vastoinkäymisen opettajinani? Voisinko arjen vuoristoradankin keskellä löytää iloa ja nauttia elämän pienistä hetkistä?

Yhteisessä illassa löysimme arjen pieniä ilon ja nautinnon hetkiä. Tärkein oivallus ja muistutus varmasti meille kaikille oli se, että arjessa tarvitaan myös pysähtymistä.

Yhdessä tekemisessä on suuri voima:
”Vuoria ei tarvitse valloittaa yksin” – Noora Västinen

Noora-04-436x300

Kuva: Noora Slovakiassa – vuorille ei tarvitse kiivetä yksin.

Vanhemmat tarvitsevat voimavaroja ja tukea

Tukena-säätiö on jo pitkään kehittänyt vanhemmuuden tukea muuttuvissa elämäntilanteissa. Järjestämme yksittäisiä teemailtoja sekä pidempiä verkkovalmennuksia.

Toivoa tulevaan -verkkokurssi

  • Onko tukea tarvitsevan nuoren itsenäistyminen teidän perheessä ajankohtaista?
  • Mitä muutoksia tämä tuokaan tullessaan?
  • Mikäli haluat pohtia tarkemmin omaa muuttuvaa vanhemmuuttasi ja pysähtyä teeman äärelle yhdessä toisten vanhempien kanssa, niin olet tervetullut mukaan helmikuussa alkavalle Toivoa tulevaan -verkkokurssille.

Tutustu Toivoa tulevaan -verkkokurssiin ja ilmoittaudu mukaan:

Kirjoittaja Noora Västinen on tanssitaiteilija, inklusiivisen tanssin opettaja, soveltavan ja osallistavan taiteen asiantuntija, kouluttaja, naurujoogaohjaaja, sarjakuvantekijä, kuvittaja ja yrittäjä. Nooran kanssa ajatuksia kokosi Satu Koivurinne, joka työskentelee vastaavana asiantuntijana Tukena-säätiössä.