Lähelle perhettä – ratkaisuja kehitysvammaisten lasten yksilölliseen asumiseen

26.03.2026

Tukena-säätiö perustettiin aikoinaan, koska perheet halusivat lapsilleen toisenlaisen tulevaisuuden kuin laitoksen. Yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin lapsia asuu yhä laitoksissa, mutta lainsäädäntö on lasten oikeuksien puolella. Lähelle perhettä -hankkeemme selvitti, miksi lasten laitosasumista ei ole saatu puretuksi ja laati suositukset, joiden mukaan perheille ja tukea tarvitseville lapsille tulisi suunnitella palveluita.

Kehitysvammaisten Tukiliiton aktiiviset jäsenperheet perustivat Tukena-säätiön vuonna 1992. Tuolloin kehitysvammaisen henkilön asumiseen oli pääsääntöisesti kaksi vaihtoehtoa: asuminen lapsuudenkodissa tai laitoshoidossa. Perheet halusivat omille tukea tarvitseville läheisilleen toisenlaisen tulevaisuuden, asumisen lähiyhteisössä ja omassa kodissa. Tukena-säätiö perustettiin luomaan näitä vaihtoehtoja: koteja, joihin saa tarvitsemansa avun ja tuen, mutta jotka tarjoavat myös mahdollisuuden osallistua ja olla osa yhteisöä, kansalaisena yhteiskunnassa.

Laitoshajauttamisen ideologia levisi Suomeen muista Pohjoismaista, joissa laitoksia lakkautettiin jo aiemmin. 2000-luvulle tultaessa myös Suomessa nähtiin, että paljon tukea tarvitsevien henkilöiden on mahdollista asua omassa kodissaan. YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen myötä ajatus siitä, että jokaisella on oikeus kotiin, perheeseen ja osallisuuteen, vahvistui entisestään. Kehas-ohjelman aikana vuosina 2010–2015 edettiin vahvasti laitoshajauttamisen tavoitteessa, ja pääosin muutot omiin koteihin toteutuivat aikuisten tukea tarvitsevien henkilöiden osalta.

Samaan aikaan lasten laitosasuminen ei kuitenkaan juuri vähentynyt. Koko 2010-luvun tukea tarvitsevien lasten laitosasuminen on säilynyt lähes samalla tasolla: vuonna 2015 laitoshoidossa oli 131 lasta. Vaikka määrä laski vuoteen 2017 mennessä 110 lapseen, se nousi jälleen yli 130 lapseen ennen kuin kääntyi uudelleen laskuun. Vuonna 2024 laitoshoidossa oli edelleen 101 lasta. Myös lyhytaikaista huolenpitoa on toteutettu edelleen laitoksissa.

Uusi vammaispalvelulaki (675/2023) on yksiselitteinen: lasten pitkäaikainen laitosasuminen ei ole enää mahdollista. Lain 19 §:n mukaan lapsen asumisen tuki on järjestettävä ensisijaisesti lapsen omaan kotiin ja kodin ulkopuolinen asuminen voidaan järjestää ainoastaan perhehoitona tai enintään seitsemän lapsen ryhmäkodissa. Lakiin sisältyy kolmen vuoden siirtymäaika, jonka puitteissa kaikkien päätösten on oltava uuden lain mukaisia viimeistään 1.1.2028. Vaihtoehtoja laitosasumiselle suunnitellaan ja rakennetaan parhaillaan eri puolilla Suomea.

Tukenan kehittämispäällikkö Jarno Lehtonen vastaa säätiön oikeudenmukaisuuden edistämisen kokonaisuudesta:

“Tukena-säätiö perustettiin aikoinaan, koska perheet halusivat lapsilleen toisenlaisen tulevaisuuden kuin laitoksen. Yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin olemme vihdoin tilanteessa, jossa lainsäädäntö on lasten oikeuksien puolella.”

Lähelle perhettä -selvitys

Tukena-säätiö toteutti Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen (Varke) tuella vuosina 2024–2025 Lähelle perhettä -hankkeen yhteistyössä Pirkanmaan, Lapin ja Pohjois-Karjalan hyvinvointialueiden kanssa. Hankkeessa selvitettiin, miksi lasten laitosasumista ei ole saatu purettua ja millaisia ratkaisuja tarvitaan. Selvitys perustuu perheiden, hyvinvointialueiden työntekijöiden ja palveluntuottajien kokemustietoon, valtakunnalliseen kyselyaineistoon sekä kansainväliseen tutkimukseen.

Selvitys osoittaa, että taustalla on useita rakenteellisia syitä. Kotiin vietävät palvelut, kuten henkilökohtainen apu ja lyhytaikaishoito, eivät ole olleet riittävästi saatavilla erityisesti iltaisin ja viikonloppuisin. Perheet ovat saaneet tukea usein vasta siinä vaiheessa, kun tilanne on jo kriisiytynyt. Palvelut ovat toimineet toisistaan erillään; sosiaalipalvelut, terveydenhuolto ja koulu omia polkujaan – ja vastuu kokonaisuuden koordinoinnista on jäänyt vanhemmille. Murrosikä on osoittautunut monelle perheelle käännekohdaksi, jossa tuen tarve muuttuu mutta palvelut eivät muutu mukana. Lisäksi alueelliset erot palveluiden saatavuudessa ovat merkittäviä: lapsen saamat palvelut ovat riippuneet siitä, missä hän asuu.

Hankkeessa laadittiin suositukset, joiden varassa palveluita perheille ja tukea tarvitseville lapsille voidaan tulevaisuudessa suunnitella – myös niissä tilanteissa, joissa lapsen asuminen lapsuudenperheen kanssa ei ole vaihtoehto. Selvityksen keskeiset suositukset painottuvat kolmeen yhtäaikaiseen muutokseen.

Ensinnäkin arjen tueksi tarvitaan vahvempia kotiin vietäviä palveluita ja nopeaa kriisiapua, jotta perheiden jaksaminen ei ylitä sietokykyä.
Toiseksi on luotava vaihtoehtoisia asumisratkaisuja lapsille, jotka eivät voi asua kotona.
Kolmanneksi tarvitaan rakenteellista muutosta, joka varmistaa perheiden kuulluksi tulemisen, palveluiden yhteensovittamisen ja henkilöstön osaamisen.

Selvitys tunnistaa neljä lapselle sopivan asumisen periaatetta:

Oikeus kotiin ja pysyviin ihmissuhteisiin.
Jokaisella lapsella on oikeus kasvaa turvallisessa ympäristössä, jossa läheiset ihmiset ovat läsnä.
Yksilöllinen suunnittelu ja tuki.
Lapsen arki ja palvelut rakennetaan hänen omista tarpeistaan ja toiveistaan käsin.
Perheen osallistuminen lapsen arkeen.
Yhteys perheeseen säilyy ja vahvistuu, vaikka lapsi asuisi kodin ulkopuolella.
Tuki rakentuu lapsen elämän ympärille.
Koulu, harrastukset, kuntoutus ja ihmissuhteet muodostavat kokonaisuuden, joka tukee lapsen kasvua ja osallisuutta.

“Lasten oikeus kasvaa perheen ja yhteisön läheisyydessä on perusta, jolle rakennamme tulevaisuuden palvelut. Selvityksessä tunnistetut lapselle sopivan asumisen periaatteet – oikeus kotiin ja pysyviin ihmissuhteisiin, yksilöllinen tuki, perheen osallisuus ja tuen rakentuminen lapsen elämän ympärille – tarjoavat viitekehyksen, jota noudattamalla ei voi mennä harhaan”, Jarno Lehtonen summaa.

Vuosi 2028 lähestyy, työ on kesken

Hyvinvointialueet ovat edenneet hyvin eri tahdilla lainsäädännön luoman velvoitteen täyttämisessä. Pirkanmaan hyvinvointialueella on lähdetty kehittämään vammaisten lasten ja heidän perheidensä palveluita huomioiden vammaislainsäädännössä tapahtuneet muutokset. Erityistä huomiota on kiinnitetty ensisijaisten palveluiden toteutumiseen, kuten lapsiperheiden kotihoidon lisäämiseen yhteistyössä lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kanssa. Samanaikaisesti on lisätty lasten lyhytaikaisen huolenpidon ja asumisen palveluita huomioiden erilaisten lasten tarpeet. Näiden muutosten myötä kehitysvammaisille lapsille suunnattu laitoshoito päättyi Pirkanmaalla vuoden 2025 lopussa.

Alueelliset tilanteet vaihtelevat merkittävästi. Osalla hyvinvointialueista lasten laitosasumisen korvaavia ratkaisuja on jo rakenteilla, toisilla kehitystyö on vielä varhaisemmassa vaiheessa. Erot johtuvat muun muassa alueiden koosta, lapsimääristä ja palvelurakenteiden lähtötilanteesta. Siirtymäajan takarajan 1.1.2028 lähestyessä on tärkeää, että kaikilla alueilla on selkeä suunnitelma ja riittävät edellytykset sen toteuttamiseksi.

Tukena oikeuksien edistäjänä ja palveluiden toteuttajana

Tukena-säätiö syntyi perheiden tahdosta luoda vaihtoehtoja laitosasumiselle. Yli kolmen vuosikymmenen aikana tehtävä on laajentunut: tänään Tukena-konserni on samanaikaisesti palveluntuottaja, palveluiden kehittäjä ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka edistää tukea tarvitsevien ihmisten ja heidän perheidensä oikeuksia.

Tukena Oy tuottaa lasten pitkäaikaisen asumisen palveluita Jyväskylässä ja Turussa. Lyhytaikainen huolenpito, jota toteutamme Helsingissä sekä Varhan ja Pirhan alueella, on monelle perheelle edellytys sille, että lapsen kotona asuminen onnistuu. Olemme myös juuri aloittamassa uuden lasten pitkäaikaisen asumisen yksikön rakentamista Pohjois-Karjalaan. Tukena on sitoutunut olemaan hyvinvointialueiden kumppani lasten ja perheiden palvelutarpeiden ratkaisemisessa.

Palveluiden tuottamisen rinnalla Tukena tekee systemaattista työtä tukea tarvitsevien ihmisten oikeuksien edistämiseksi. Lähelle perhettä -selvitys on yksi esimerkki tästä työstä: tuotamme tietoa, joka tekee näkyväksi palvelujärjestelmän puutteet ja perheiden todellisuuden. Tämä tieto on päätöksentekijöiden ja palveluiden kehittäjien käytettävissä. Yhdessä kumppaneidemme kanssa edistämme oikeuksien toteutumista ja ihmisoikeusmyönteistä päätöksentekoa niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Tavoitteemme on, että tukea tarvitsevien lasten ja perheiden kokemukset eivät jää tilastojen taakse, vaan ohjaavat päätöksiä niin palveluissa kuin lainsäädännössä.

Lasten palveluita kehitettäessä ja toteutettaessa on erityisen tärkeää, että perhe on mukana palvelujen suunnittelussa. Palvelujen tulee vastata hyvin erilaisiin tarpeisiin ja tilanteisiin ja samalla mahdollistaa tukea tarvitsevan lapsen ja perheen yhteys, vaikka asuminen yhdessä ei onnistuisikaan. Meidän on ennen kaikkea kunnioitettava lapsen oikeuksia ja rakennettava palvelut niin, että ne mahdollistavat näiden oikeuksien toteutumisen.

“Nyt tarvitaan konkreettisia tekoja: vahvempaa tukea perheille, ratkaisuja joissa jokaisella lapsella on oma koti, ja ennen kaikkea sitä, että lapsen sekä perheen ääni ja oikeudet ohjaavat jokaista päätöstä. Lasten laitosasumisen lakkauttaminen ei ole vaihtoehto, vaan päämäärä”, Jarno Lehtonen toteaa.