Moniaistisuuden voima – verkostopäivän oivalluksia, kansainvälisiä kohtaamisia ja vesielementin lumoa
Järjestimme Multisensorisen työn verkostopäivän yhteistyössä Helsingin kaupungin vammaispalveluiden kanssa Tulppaanitalolla Tampereella. Moniaistisuus ei ole pelkkä kokoelma tekniikoita tai välineitä – se on tapa kohdata toinen ihminen. Multisensorinen työ on ihmisten välistä yhteyttä, jossa aistit luovat ymmärrystä ja lempeää ja inhimillistä läsnäoloa.
Multisensorisen työn verkostopäivä keräsi yhteen lähes 150 osallistujaa niin paikan päälle kuin etäyhteyksien kautta. Tunnelma oli alusta alkaen lämmin, utelias ja innostunut. Yhteinen halu oppia ja kehittää moniaistillista työtä näkyi jokaisessa puheenvuorossa, keskustelussa ja kohtaamisessa.
Moniaistisuus ei ole pelkkä kokoelma tekniikoita tai välineitä – se on tapa kohdata. Kokonaisvaltainen multisensorinen työote syntyy silloin, kun asiakkaan kokemus asetetaan kaiken keskiöön. Toiminnan suunnittelu lähtee aina asiakkaista ja toiminnan sisällöissä pyritään huomioimaan moniaistillisuus. Multisensorinen kohtaaminen on yksinkertaisimmillaan pientä: rauhallista rytmiä tai aistivaa läsnäoloa. Aistit heräävät, kun niille annetaan tilaa.
Yksi päivän teemoista oli veden ainutlaatuinen rooli moniaistisessa työssä. Vesi on elementti, joka puhuttelee meitä kokonaisvaltaisesti ympäri vuoden ja herättää aisteja tavalla, johon harva muu ympäristö pystyy. Se koskettaa, kannattelee, rytmittää ja rauhoittaa.
Kansainvälisiä oivalluksia
Kansainvälisiltä areenoilta kuulimme, miten Tsekeissä toteutetaan multisensorista työotetta. Multisensorisuuden ydin ei avaudu pelkästään puhumalla – se täytyy kokea. Multisensorinen työ on ennen kaikkea ihmisten välistä yhteyttä, jossa aistit luovat ymmärrystä, läsnäoloa ja kohtaamista.
ISNA (International Snoezelen Association) -konferenssin kuulumisina tuotiin esille, että multisensorisessa työssä leikki, lämpö ja yhteys muodostavat perustan, joka avaa tilaa tunteille ja kokemuksille. Tarinat ja aistielementit – kuten valo, tuoksut, kosketus, liike ja rytmi – syventävät läsnäoloa ja tuovat kohtaamiseen elämyksellisyyttä. Turvallinen tila mahdollistaa sen, että asiakas voi vastaanottaa ärsykkeitä omaan tahtiinsa. Aistit tukevat tunteiden säätelyä, ja siksi kohtaaminen on työn ydinasia.
Aistilähtöinen hoivan malli sopii erityisen hyvin ihmisille, joilla on pitkälle edennyt dementia tai jotka ovat elämän loppuvaiheessa: se lisää yhteyttä, rauhaa ja läsnäoloa, vähentää levottomuutta ja puolustuskäyttäytymistä sekä voi lisätä vuorovaikutusta ja jopa ruokahalua. Aistiminen ja liike kulkevat yhdessä: liike tuottaa havaintoja, havainnot ohjaavat toimintaa ja keho on jatkuvasti vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Moniaistisuus on myös arvokas työväline maahanmuuttajien kanssa, sillä se ohittaa kielelliset rajat ja rakentaa yhteyttä tavalla, joka tuntuu turvalliselta ja välittömältä.
Verkostopäivän mielenkiintoiset puheenvuorot ja innostavat keskustelut kertovat kaikki samaa tarinaa: multisensorinen työ on kohtaamisen taitoa. Se on kokonaisvaltaista, lempeää ja inhimillistä ja samalla vaikuttavaa. Vesi, valot, äänet, rytmit ja tilat muodostavat yhdessä jotain, mikä puhuttelee meitä kaikkia, auttavat meitä näkemään ja tulemaan nähdyiksi.
Kirjoittaja Riikka Matinaho työskentelee työelämäosallisuuden tiimissä Tukena-säätiössä.
Kuva: Multisensorisen työn verkostopäivässä Reija Salo, Riikka Matinaho ja Dagmar Megan kollegoineen Tsekeistä.