Perhelomitus oli läsnä arjessa ja juhlassa
Tukena-säätiön perhelomituksella oli merkittävä rooli Ylikosken perheen arjessa 11 vuoden ajan. Palvelu jousti perheen elämän eri tilanteissa, tarjosi vanhemmille hengähdystaukoja ja kulki mukana perheen tärkeissä hetkissä.
Oli vuosi 2014, kun ensimmäinen perhelomittaja tuli Janne ja Niina Ylikosken kotiin. Perheen kuopus Tuomas oli silloin vuoden ikäinen.
”Eine [Hirvilahti] oli ensimmäinen perhelomittajamme. Hän hoiti Tuomaksen lisäksi myös kaksi muuta lastamme, Maijan ja Teemun, ja pääsimme Jannen kanssa kahdestaan hakemaan meille koiranpentua”, Niina muistelee.
”En muista tarkkaan, minkälainen tunne se oli, kun lomittaja tuli meille ensi kertaa. Mutta olihan se iso helpotus, että tällainen palvelu oli olemassa”, hän jatkaa.
Ylikosken perhe ehti olla perhelomituksen asiakkaana 11 vuotta. Palvelun piiriin he löysivät aikoinaan Niinan ystävän kautta.
Perhelomitus (1989–2025)
- Tukena-säätiön perhelomitus oli lyhytaikaista huolenpitoa perheen omassa kodissa. Lomittaja huolehti erityistä tukea tarvitsevasta perheenjäsenestä ja tarvittaessa myös hänen sisaruksistaan.
- Palvelun tavoitteena oli mahdollistaa vanhemmille ja omaishoitajille lepohetki ja irrottautuminen arjesta. Vuodesta 1989 järjestetty perhelomitus oli säätiön ensimmäinen tilapäishoidon palvelu, ja se oli vuosikymmenten ajan monelle perheelle korvaamaton apu.
- Toiminta päättyi vuoden 2025 lopussa.
Tärkeä osa kokonaisjaksamista
Perhelomituksella on vuosien aikana ollut merkittävä rooli perheen arjessa. Palvelu on mahdollistanut sen, että Niina ja Janne ovat saaneet nukkua ja viettää aikaa kahdestaan, kun perhelomittaja on huolehtinut myös vanhemmista lapsista. Niina korostaakin, että erityisesti parisuhteen kannalta palvelulla on ollut iso merkitys.
”Erityislapsiperheessä on tosi helppoa hukata toisensa ja vetää itsensä piippuun. Perhelomitus on mahdollistanut sen, että olemme Jannen kanssa saaneet kahdenkeskistä aikaa. On ollut myös kiva, että on voinut jättää muut lapset kotiin ja on tiennyt, että heille tulee kiva ihminen sinne viikonlopuksi”, Niina kertoo.
”Jos vähän raadollistaa niin meitä ei välttämättä olisi kahta tässä samalla sohvalla ilman tätä palvelua”, Janne vahvistaa.
Vanhempien lepohetkien lisäksi Tuomaksen sisarukset ovat perhelomituksen ansiosta saaneet vanhempien jakamatonta huomiota. Muu perhe on voinut käydä esimerkiksi uimahallissa tai lyhyillä reissuilla, kun Tuomas on ollut kotona perhelomittajan turvallisessa hoidossa.
Räätälöityä palvelua
Perhelomitus on vuosien varrella muovautunut joustavasti perheen tarpeisiin esimerkiksi vanhempien työkuvioiden, Tuomaksen voinnin ja koulunkäynnin mukaan. Edellisenä vuonna perhelomittaja oli Tuomaksen mukana myös koulussa perjantaisin. Palvelun joustavuus on näkynyt myös siinä, että perhelomitus on voinut kulkea perheen mukana tilanteisiin ja paikkoihin, joihin perinteiset tukimuodot harvoin yltävät.
Perhelomittajista on vuosien aikana tullut osa Ylikosken perheen elämää myös arjen ulkopuolella, ja heidän apunsa on ollut ratkaisevan tärkeää monissa perheen merkittävissä hetkissä. Yksi mieleenpainuvimmista muistoista liittyy Niinan veljen häihin.
”Yksi hieno muisto on se, kun olimme Niinan veljen häissä. Illalla, kun Tuomas alkoi olla valmis lähtemään pois, Eine tuli hakemaan häntä ja lähti hänen kanssaan mökillemme. Saimme viipyä juhlissa aamuyöhön asti”, Janne kertoo.
Tärkeitä muistoja perheelle ovat olleet myös yhteiset mökkireissut, joille perhelomittaja on lähtenyt heidän kanssaan.
”Olemme pystyneet olla kesällä neljäkin viikkoa mökillä, kun perhelomittaja on ollut mukana. Ilman perhelomittajaa se ei olisi mitenkään ollut mahdollista”, vanhemmat kertovat.
Perhelomittajat
Vuosien aikana perheen kotona on käynyt useita perhelomittajia, osa heistä ihan alusta asti. Mitä tutummaksi lomittaja on tullut, sitä sujuvammaksi yhteistyö Tuomaksen ja perheen kanssa on muovautunut, kun perheen historia on tullut tutuksi. Niinan mukaan jokainen lomittaja on tuonut perheen arkeen erilaisia näkökulmia.
”Jokainen kohtaamamme perhelomittaja on jollain tavalla antanut omanlaista näkökulmaa Tuomakseen. Kun meillä on ollut paljon huolia ja vaikeuksia, jokainen lomittaja on esimerkillään näyttänyt, että Tuomas on muutakin”, Niina pohtii.
Vuosien aikana perhelomitus on punoutunut osaksi koko perheen arkea, ja sen merkitys on ulottunut myös Tuomaksen sisaruksiin. Monista perhelomittajista on tullut heille luotettavia ja tuttuja aikuisia, joiden kanssa on syntynyt omia yhteisiä juttuja.
Erityisesti perheen ensimmäisestä perhelomittajasta Einestä on tullut tärkeä ihminen Tuomaksen isosiskolle Maijalle.
”Eine on opettanut minulle, miten meikataan ja laitetaan hiuksia, ja hänestä on tullut tavallaan osa perhettämme vähän erilaisella tavalla”, Maija kuvailee.
Tuomaksen sisarukset ovat kuitenkin välillä myös kantaneet huolta pikkuveljestä.
”Maija on kantanut aika paljon huolta siitä, kuinka lomittajat pärjäävät Tuomaksen kanssa ja onnistuuko kaikki. Sisaruksillekin on ollut tärkeää, että hoitaja on luotettava ja osaa hoitaa”, Niina pohtii.
Palvelun päättyminen
Tukena-säätiön perhelomitus päättyi vuoden 2025 lopussa. Ylikosken perheen ensimmäinen perhelomittaja Eine teki myös perheen viimeiset perhelomitukset vuoden viimeisinä päivinä.
Jannen ja Niinan mukaan palvelun päättyminen tuntuu hieman haikealta. Perhelomitus on tukenut heitä arjessa pitkään ja auttanut synkissäkin hetkissä näkemään uusia mahdollisuuksia.
Vanhemmat ovat arvostaneet erityisesti sitä, että perhelomitus on toteutunut heidän omassa kodissaan ja perheen arkea kunnioittaen. Perhelomittajat ovat tulleet perheeseen nöyrällä ja kuuntelevalla asenteella, valmiina tekemään työtä sen eteen, että perheellä olisi hyvä olla.
Janne ja Niina kokevat, että Tukena-säätiön arvot ovat näkyneet perhelomituksessa konkreettisesti arjen tasolla.
”Se, mitä Tukena-säätiö mainostaakin – tee arvojesi mukaista työtä – niin se on myös oikeasti näkynyt meillä”, Niina sanoo.
Vaikka palvelun päättyminen tuntuu haikealta, vanhemmat kokevat olevansa nyt erilaisessa tilanteessa kuin vuosia sitten.
”Jos tämä olisi tapahtunut silloin, kun Tuomas oli neljävuotias, olisimme pudonneet tyhjän päälle. Nyt kun olemme eläneet tätä elämää jo näin kauan, tiedämme paremmin, mikä on mahdollista ja mitä me haluamme”, Janne ja Niina pohtivat.
Perhe on kiitollinen kaikesta vuosien aikana saamastaan tuesta.
”Haluamme kiittää kaikkia meillä käyneitä perhelomittajia ja koko perhelomituksen tiimiä näistä vuosista”, vanhemmat kiittelevät.
Vaikka Tukena-säätiön perhelomitus päättyi, perheen arkea tukee jatkossakin vastaavanlainen palvelu.
Perheiden tukena 23 vuotta
Perhelomittajan työ on vaatinut paitsi laajaa ammatillista osaamista myös kykyä mukautua erilaisten perheiden arkeen. Pitkän uran perhelomittajana tehneen Eine Hirvilahden mukaan työ on vuosien mittaan muuttunut monella tapaa, mutta aito kohtaaminen ja avun merkitys perheille on pysynyt työn tärkeimpänä ytimenä.
Muistan varmaan ikuisesti ensimmäisen työkeikkani perhelomittajana, juhannusaattona vuonna 2003. Tilanne jännitti, sillä asiakkaallani oli hyvin vahvat tuen tarpeet. Sain kuitenkin tehdä alkutyön rauhassa asiakkaan äidin kanssa, ja sen myötä arki alkoi hahmottua. Ensimmäinen lomitus vei tavallaan suoraan syvään päähän, mutta antoi varmuuden siitä, että pärjään tässä työssä.
Alun perin päädyin perhelomittajaksi hiukan mutkan kautta. Lähdin aikoinaan opiskelemaan lähihoitajaksi ajatuksenani työllistyä kotihoitoon. Kotihoidon harjoittelun jälkeen huomasin kuitenkin, ettei se tuntunutkaan omalta jutulta. Myöhemmin opiskelukaverini kertoi minulle perhelomituksesta, ja se herätti heti mielenkiintoni ja sille tielle lähdin.
Elämää monenlaisista näkökulmista
Vuosien mittaan olen tehnyt perhelomitusta eri puolilla Suomea. Pohjoisin kohteeni on ollut Sodankylässä, ja työympäristöt ovat vaihdelleet Kallion yksiöstä Kemijärven porotilalle. Työn kautta olen päässyt näkemään elämää monenlaisista näkökulmista ja kurkistamaan erilaisiin perheisiin, koteihin ja ympäristöihin.
Perhelomittajan työstä kaikista merkityksellisintä on tehnyt mahdollisuus auttaa perheitä ja nähdä, miten tärkeä apu on heille.
Yksi mieleenpainuvimmista työkeikoistani on ollut 16 päivän perhelomitusjakso Kemijärvellä. Lomitus mahdollisti perheelle sen, että vanhemmat pystyivät lähtemään vuosittaiselle pidemmälle ulkomaanmatkalleen. Kun he palasivat kotiin, heistä näki heti, kuinka tärkeä tauko oli ollut: he olivat saaneet oikeasti levätä ja viettää aikaa kahdestaan. Juuri tällaisissa hetkissä työn merkityksellisyys on konkretisoitunut kaikkein vahvimmin.
Työn muutokset
Vuonna 2025 minulla tuli täyteen 23 vuotta perhelomittajana. Vuosien varrella työ on muuttunut monin tavoin. Lomitusjaksot ovat lyhentyneet, mutta perheiden tuen tarpeet ovat kasvaneet. Yhä useammin perheissä on useampi tukea tarvitseva lapsi, ja vanhemmuuden haasteet ovat aiempaa näkyvämpiä. Samalla yhteiskunta haastaa, kun palveluita on leikattu, ja perheiden on nykyään vaikeampi saada tarvitsemaansa tukea.
Työvuosien karttuessa kokemus oman työni merkityksestä on syventynyt. Vuosien myötä olen ymmärtänyt yhä paremmin, kuinka monissa rooleissa erityislapsiperheiden vanhemmat joutuvat toimimaan yhtä aikaa ja kuinka paljon asioita heidän täytyy hallita ja usein ilman ulkopuolista tukea. Se, että olen saanut olla perheiden tukena arjessa, jonka järjestäminen vaatii niin monipuolisia taitoja, on tehnyt työstä paitsi haastavaa, myös erityisen tärkeää.
Perhelomittajana on täytynyt kantaa mukanaan laajaa ammatillista osaamista. Perheiden tavat, kodit, haasteet ja tuen tarpeet ovat vaihdelleet suuresti, ja työ on edellyttänyt itsenäisyyttä, vastuunkantoa ja kykyä mukautua erilaisiin perheisiin ja heidän arkeensa. Juuri tämä työn monipuolisuus ja vaihtelevuus ovat toisaalta pitäneet työn mielekkäänä vuodesta toiseen.
Vuosikymmen saman perheen rinnalla
Aloitin perhelomittajana Ylikosken perheessä vuonna 2014. Olin heidän ensimmäinen lomittajansa ja muistan yhä, miten lämpimästi minut otettiin vastaan. Aloituspäivänäni perhe oli lähdössä hankkimaan heille koiraa. Tilanne oli heille varmasti jännittävä, mutta he luottivat siihen, että pienen Tuomaksen voi turvallisesti jättää hoitooni. Hän oli tuolloin vasta vuoden ikäinen.
Vuosien varrella olen saanut kulkea perheen rinnalla elämän eri vaiheissa. Näiden reilun kymmenen vuoden aikana on ollut ilo seurata koko perheen ja erityisesti lasten kasvua. Pikkuisesta Tuomaksesta on kasvanut minua pidempi ja hänen sisaruksistaan on tullut nuoria aikuisia. Vaikka matkan varrelle on mahtunut myös haastavia aikoja, olemme yhdessä tukeneet toisiamme. Roolini kautta olen tavallaan ollut osa perhettä. Vaikka välissä on ollut pidempiä aikoja, kun emme ole nähneet, mielessäni on aina ollut, mitä perheelle kuuluu ja onko Tuomaksella kaikki hyvin.
Minulle on muodostunut tiivis yhteys myös Tuomaksen sisarusten kanssa. Vaikka olen ollut perheessä ensisijaisesti Tuomasta varten, on se samalla mahdollistanut asioita myös heille. Meille on muodostunut omia yhteisiä juttuja: olemme leiponeet, pelanneet ja viettäneet aikaa yhdessä.
Mieleeni on jäänyt paljon hyviä muistoja tästä perheestä. Erityisen hyvin on jäänyt mieleen kesäretki eläinpihalle Tuomaksen ja Maijan kanssa, kun pääsimme lammasaitaukseen rapsuttelemaan lampaita. Merkityksellisiä ovat olleet myös yhteiset mökkireissut, kun olemme istuneet Tuomaksen kanssa laiturilla, uittaneet jalkoja järvessä ja nauttineet kesästä.
Perhelomituksen päätyttyä vuoden 2025 lopussa sain tehdä viimeisen lomitusjakson Ylikosken perheessä. Koska olin aloittanut heillä ensimmäisenä perhelomittajana 11 vuotta sitten, tuntui merkitykselliseltä myös lopettaa työt juuri heidän luonaan.
Kiitokset kuluneista vuosista kaikille perhelomituksen asiakkaille ja asiakasperheille.
Ja kiitokset arvokkaasta työstä kaikille perhelomittajillemme!
Teksti: Jaana Kallioniemi
Valokuvat: Antti Ekola