Rikonko vai rakennanko? Kuinka kohtaan neuron kirjolla olevan nuoren ja hänen läheisensä?

Neurokirjon perheen arki voi sisältää monenlaisia kuormitustekijöitä ja haasteita, joita ulkopuoliset eivät ymmärrä ja tavoita. Nuoren pitkällä aikavälillä ja piilossa kertyneen kuormituksen säätely ja nopeasti nollasta sataan kiihtyvät tunteet leimaavat monen perheen arkea merkittävällä tavalla. Voimakas kuormitus voi purkautuessaan saada monia muotoja. Se voi ilmetä sisäänpäin kääntyvän itsensä satuttamisen lisäksi myös ulospäin näkyvänä aggressiona tai jopa välivaltaisena käyttäytymisenä. Näemmekö väkivallan tietoisena tahallisuutena, huonona käyttäytymisenä tai vanhemmuuden haasteina vai nuoren hätähuutona, voimakkaana stressireaktiona tai kuormituksen purkautumisena, autonomian tasoitteluna tai nuoren taistele- ja pakene -reaktion aktivoimana hermoston suojautumiskeinona? Se, miten me ymmärrämme tämän väkivallan, määrittää, miten toimimme nuoren äärellä – rakennammeko vai rikomme yhteyttä?

Nuorten väkivallasta puhutaan yhteiskunnassa tällä hetkellä todella kovaan ja armottomaan sävyyn ja siitä nähdään usein vain pinta, jäävuoren huippu. Ohuet tulkinnat väkivallasta ilman riittävien juurisyiden ymmärtämistä ja isomman tilannekuvan tarkastelua voivat viedä valitettavan väärille poluille. Näin voi käydä, jos näkymättömiä kuormitustekijöitä ei riittävällä tavalla tunnisteta, ja kuormitusta seuraava aggression purkautuminen nähdään yksilön ja perheen ongelmallisena käyttäytymisenä tai kodin olosuhteista riippuvana asiana – ymmärtämättä ympäristön, odotusten, asenteiden ja systeemin roolia tilanteeseen vaikuttavina taustatekijöinä.

Tämä yksilöön ja perheiden haastekuvaan yksin keskittyvä lähestymistapa voi olla erityisen ongelmallinen neurokirjon perheille. Suuri osa vanhemmista kokee, että eivät tule ammattilaisten toimesta ymmärretyksi ja että tilanteet tulkitaan usein väärin. Tästä kertoo myös hiljattain englannissa tehty tutkimus, jonka mukaan 86 % autisminkirjon lasten ja nuoren vanhemmista kokee, että heitä on syyllistetty ennen diagnoosin saamista nuoren käyttäytymisestä, joka on tulkittu tai ymmärretty väärin. (Lähde: Autism and parental blame -research)

Yksi tärkeimmistä oivalluksista neurokirjon perheiden parissa tehtävässä työssä onkin ymmärrys siitä, että aggression takana on usein liian suureksi kasvanut kuormitus. Vanhemmuudessa kuormittavinta voivat usein olla omat ajatukset ja tunteet siitä, ettei ole varma, kuinka toimia oikein nuoren kanssa vaikeissa tilanteissa: Uskaltaako luottaa omaan intuitioon siitä, miten tilanteissa parhaiten toimisi, erityisesti jos se eroaa merkittävästi esimerkiksi neurokirjoa vähemmän ymmärtävien ammattilaisten näkemyksistä?

Erityisen raskaana koetaan tilanteet, joissa ulkopuolelta tulevat neurotyypilliseen ideaaliin nojaavat ohjeet ja vinkit tuntuvat oman perheen tilanteeseen vääriltä ja hyödyttömiltä. Aggressiolla kuormitusta purkavan nuoren vanhempi on usein lähes mahdottomassa asemassa, kantaen raskaita häpeän kokemuksia siitä, että hänet nähdään absurdilla tavalla vanhempana sekä syynä nuoren käytökselle että samalla vastuullisena sen lopettamisesta. Asetelma on täysin epäinhimillinen ja herättää todella ristiriitaisia tunteita, jotka voivat monesti olla jopa stressaavampia kuin itse tilanne.

Mitä meidän olisi järjestelmätasolla hyvä ymmärtää aggressiosta ja sen pinnan alla vaikuttavista juurisyistä:

Aggression väärintulkinta

Neurokirjon nuorten pitkäaikaisesta stressistä johtuva aggressio tulkitaan usein väärin ammattilaisten toimesta. Tämä johtaa usein tehottomiin ratkaisuihin, jotka eivät käsittele käyttäytymisen todellisia juurisyitä. Ammattilaisten osaamisen syventäminen ja taito kohdata myös haastavat tilanteet rauhassa hyvää yhteyttä vaalien ja ilman tulkintoja on ensisijaisen tärkeää.

Keskittyminen ympäristön kuormitustekijöihin

On tärkeää siirtää fokus ympäristön kuormitustekijöiden ja aikuisten asenteiden tarkasteluun ja muokkaamiseen sen sijaan, että selityksiä haettaisiin yksinomaan nuoresta tai tämän perheen olosuhteista. Tämä muutos mahdollistaa vaikuttavammat ja myötätuntoisemmat ratkaisut tilanteisiin.

Vaikutus perheisiin

Neurokirjon lasten perheet kokevat usein kohtuutonta stressiä, kun heitä pidetään kohtuuttomasti vastuullisina lapsensa aggressiivisesta käyttäytymisestä. Laajemman kontekstin ja vaikuttavien tekijöiden tunnistaminen voi helpottaa tätä painetta jo itsessään ja auttaa muokkaamaan palveluita, jotka aidosta koetaan perheissä hyödyllisiksi.

Neurokirjon nuorten aggression ymmärtäminen ja käsitteleminen vaatii kokonaisvaltaista, systeemistä lähestymistapaa, joka sisältää ympäristön kuormitustekijöiden sekä aikuisten asenteiden ja tunnereaktioiden rehellistä ja rohkeaa tarkastelua. Ammattilaisten väärintulkinnat voivat johtaa vanhempien syyllistämiseen, mikä entisestään lisää heidän stressiään.

Liikkeelle voi lähteä pysähtymällä tilanteiden äärelle tietoisesti ja pohtien muun muassa seuraavia kysymyksiä; Mistä tarpeesta käyttäytyminen voi kertoa, mikä toive ei ole täyttynyt, mitä minä en sinussa huomannut? Voit yllättyä siitä, miten nopeasti panssarit voivat laskea ja miten paljon haavoittuvaisuutta ja toivetta nähdyksi tulemisesta kovan pinnan alta voikaan löytyä. Uskalla nähdä se.