Vaihdevuodet tulevat myös tukea tarvitseville ihmisille

Kehitysvamman tai muun syyn vuoksi tukea tarvitsevien naisten vaihdevuodet ovat edelleen valitettavan vaiettu aihe. Terveydenhoitajaopiskelija Annika Koskimäki perehtyi Tukena-säätiössä suorittamansa harjoittelun myötä vaihdevuosioireiden ymmärrykseen ja hoitoon liittyviin epäkohtiin haastattelemalla Henna Koskelaa. Henna toivoo, että aiheesta puhuttaisiin enemmän ja tieto lisääntyisi.

Henna Koskela, 43, on kärsinyt useita vuosia hankalista esivaihdevuosioireista ja kokee lievän kehitysvammansa sekä ihmisten tietämättömyyden vuoksi jääneensä vaille oikeaa tietoa ja tukea.

“Tuntuu, että kehitysvammaisten naistentautien hoito on niin maton alle lakaistu aihe”, hän harmittelee.

Selkokielistä tietoa vaihdevuosista ja oireista tarvitaan

Vaihdevuodet tulevat jokaiselle naiselle tuen tarpeista riippumatta. Niihin liittyviä oireita voi olla vaikea tunnistaa, etenkin jos tietoa ei ole. Henna kuuli esi- ja vaihdevuosista ensimmäisen kerran tukihenkilöltään. Hän huomauttaa, että aiheesta tarvitsisi olla saatavilla selkokielistä tietoa: “Mun kaltaiset lievästi kehitysvammaiset naiset on nettitiedon varassa. Me tarvittaisiin yhtä lailla se tieto.”

Hennan elämässä moni asia on vaikeutunut viime vuosina. On tullut lisääntyneitä vuotoja, yöhikoilua, unettomuutta, unohteluja, keskittymisvaikeuksia ja ajatuskatkoksia. Ohjattuna toimiminen ja sitoutuminen tuottavat aiempaa enemmän vaikeuksia. Sosiaaliseen kanssakäymiseen ei ole enää oikein jaksamista. Mitättömätkin asiat saavat hermostumaan.

“Kehitysvammaisilla naisilla ei ole tietoa, eikä kehitysvamma-alan työntekijöilläkään. Onkin pistänyt hirveän paljon miettimään, että kun mut on leimattu haastavasti käyttäytyväksi asiakkaaksi, niin entä jos mulla onkin hormonipitoisuudet siinä syynä”, Henna pohtii.

Henna kertoo matalista rauta-arvoista, uniongelmista sekä tuen tarpeistaan: “Tietenkin nää kaikki vaikuttaa kaikkeen ja vielä plus hormonitoiminnot siihen päälle, niin ei se ole ihmekään, jos mulla on haastavaa käytöstäkin.”

Hän toivoo, että esi- ja vaihdevuosioireista kärsivää kehitysvammaista naista ei kuitenkaan automaattisesti leimattaisi haastavasti käyttäytyväksi, vaan sen sijaan tilanteeseen löytyisi osaamista ja ymmärrystä olla apuna ja tukena.

Terveydenhuollon ammattilaiset tarvitsevat lisää tietoa kehitysvammaisuudesta

Henna kokee, että häntä ei ole osattu kohdata ja hoitaa terveydenhuollossa oikein. Terveydenhuollon ammattilaisilla tulisi olla enemmän tietoa kehitysvammaisuudesta. “Toivoisin, että ne oppisi tietämään ja löytämään keinoja, miten lievästi kehitysvammaisia naisia pitäisi hoitaa naistentautien ja muun hoidon suhteen.”

Asia koskettaa varmasti myös monia muita, tukea tarvitsevia ja heidän läheisiään: “Mä toivoisin, että mun ikäiset kehitysvammaiset naiset puhuisi avoimesti ja suoraan jos heilläkään ei enää auta mikään hormonaalinen ehkäisy ja heillä tulee takaisin vuodot.” Vertaistuen saaminen olisi tärkeää.

Haastattelun pohjalta nousee vahva viesti siitä, että aihetta olisi syytä nostaa laajemminkin tietoisuuteen. Jos tukea tarvitsevien esi- ja vaihdevuosiin liittyvä oireilu tunnistettaisiin nykyistä paremmin, saisivatko he todennäköisemmin tarvitsemansa tuen ja avun tuossa haastavassa elämänvaiheessa?