Asiakkaiden seurassa tulee aina hyvälle tuulelle

Minna Kälviäinen työskentelee Kurikassa Tukena Hirvinummen asumispalveluyksikössä ohjaajana. Viiden Tukena-vuoden ajalta Minnan mieleen on jäänyt useita erityisiä muistoja asiakkaiden kanssa. Erityisen mieleenpainuvia hänelle ovat olleet hetket, jolloin asiakas, joka ei yleensä puhu tai ilmeile, reagoikin pienellä hymyllä.

Vammaisala tuli minulle tutuksi jo lapsena, sillä äitini on työskennellyt koko työuransa ajan kehitysvammaisten hoitajana. Pienenä äiti otti minut usein mukaansa töihin, sillä hän teki kolmivuorotyötä ja isäni oli usein työmatkoilla. Asumisyksikössä, jossa hän työskenteli, oli todella mukavia asukkaita, ja minulla oli siellä myös kehitysvammaisia kavereita. Näiden kokemusten kautta kiinnostuin vammaisalasta, vaikka äitini varoittelikin kolmivuorotyön raskaudesta ja kehotti miettimään muita vaihtoehtoja.

Monen mutkan kautta Tukena Hirvinummeen

Yläasteen jälkeen hain opiskelemaan lähihoitajaksi. Siinä iässä koulunkäynti ei kuitenkaan kiinnostanut, ja jätin opinnot kesken. Päätin kokeilla jotain muuta, ja hain opiskelemaan Kaustisen musiikkilukioon. Myöskään niitä opintoja en lopulta suorittanut loppuun asti.

Jätettyäni lukio-opinnot kesken huomasin eräässä ohjelmatoimistossa avoimen dj/karaokejuontajan paikan, josta kiinnostuin. Jätin hakemuksen ja sain paikan. Dj/karaokejuontajan töitä oli kuitenkin tarjolla vain viikonloppuisin, joten sen ohessa työskentelin heidän asiakaspalvelussaan. Siinä kun päivät pitkät istuin tietokoneen ääressä, huomasin, ettei se työ ollut minua varten. Aloin pohtia, olisiko kehitysvammatyö kuitenkin minun juttuni ja miten voisin alalle päästä. Näiden pohdintojen jälkeen päätin lähteä opiskelemaan koulunkäynninohjaajaksi.

Valmistumiseni jälkeen työskentelin kolme vuotta Seinäjoella Niittyvillan erityiskoulussa. Siellä eräs luokassani ollut tyttö sai peruskoulunsa päätökseen, ja pian tämän jälkeen hänen äitinsä otti minuun yhteyttä. Hän kertoi etsivänsä tyttärelleen henkilökohtaista avustajaa päivätoimintayksikköön. Päätin tarttua tilaisuuteen, ja työskentelin tytön henkilökohtaisena avustajana puolitoista vuotta, kunnes hän muutti Hirvinummen palveluyksikköön. Muuton myötä hänen äitinsä kutsui minut palaveriin yhdessä nykyisen esihenkilöni kanssa. Kun olimme kaikki koolla, esihenkilöni esitti minulle vakuuttavan myyntipuheen, joka johti siihen, että päädyin töihin Tukenalle. Suoritin Hirvinummessa lähihoitajan opinnot oppisopimuksella, ja pian valmistumiseni jälkeen sain täältä vakituisen ohjaajan paikan.

Joustavuus on välittämistä

Maaliskuussa 2025 minulla tuli viisi vuotta täyteen Tukenalla. Työtäni ohjaajana on asiakkaiden auttaminen arkisissa asioissa. Sen lisäksi toimin yksikössämme työsuojeluasiamiehenä.

Ohjaajana minulle on tärkeää, että voin omalla työlläni tukea asiakkaita elämään haluamallaan tavalla. Koulunkäynninohjaajan työ on opettanut pitkäpinnaisuutta siinä, että joidenkin asioiden opettelussa voi mennä vuosiakin. Mutta kun pieniä asioita yrittää ja toistaa useasti ja sitten kun se onnistuukin - esimerkiksi, kun asiakas oppii juomaan itse nokkamukista pitkän harjoittelun jälkeen, se tuntuu todella palkitsevalta. Tällaiset hetket vahvistavat tunnetta siitä, että työlläni on merkitystä ja voin aidosti auttaa.

Tukenalla työskentelyssä parasta on joustavuus. Soitan poikkihuilua kahdessa orkesterissa ja tämä on ensimmäinen työpaikka, jossa olen aina saanut työvuorot järjestymään niin, että pääsen harjoituksiin ja konsertteihin. Mielestäni joustavuus on osoitus siitä, että työntekijöistä välitetään. Minulle soittaminen toimii työn vastapainona, ja se on minulle terapiaa: silloin ei tarvitse miettiä mitään muuta kuin soittamista. Sillä lailla musiikki myös tukee työssä jaksamistani.

Musikaalista osaamistaan saa myös halutessaan hyödyntää meillä töissä. Työkaverini on taitava pianon soittaja ja laulaja, ja hän mielellään käyttää osaamistaan päivätoiminnassamme. Itsekin lauleskelen asiakkaiden kanssa kahden kesken ja kuuntelemme musiikkia. Kolmena edellisenä kesänä olemme järjestäneet täällä Hirvinummessa myös kesäfestarit. Se on ollut kiva ja kesäinen tapahtuma, jossa toisen kehitysvammaisten toimintayksikön asiakkaista ja ohjaajista koostuva bändi on tullut esiintymään meille. Toivon mukaan he tulevat taas tänäkin kesänä.

Pitkäjänteisyyttä ja huumoria

Työssäni pidän erityisesti asiakkaista ja heidän kanssaan toimimisesta. Tykkään siitä, kun asiakkaat ovat suoria, avoimia ja rehellisiä. Mielestäni on hauskaa, että asiakkailla on hyvä huumorintaju ja heidän kanssaan juttelemisesta tuleekin aina hyvälle tuulelle.

Viimeisten vuosien ajalta mieleeni on jäänyt useita erityisiä muistoja asiakkaiden kanssa. Mieleenpainuvia ovat erityisesti olleet hetket, jolloin asiakas, joka ei yleensä puhu tai ilmeile, reagoi pienellä hymyllä. Koska olen itse puhelias ja pyrin luomaan kontaktia asiakkaisiin, tällaiset pienet eleet tuntuvat hienoilta.

Työssäni haastavaa on se, kun välillä asiakkaan oppimisessa tulee takapakkia eikä se edistykään toivotusti. Haastava puoli on myös se, että on joitakin ongelmia, joihin ei löydy toimivaa ratkaisua. Erityisesti tilanteet, joissa yrittää kovasti löytää ratkaisun, mutta se ei toimikaan, voivat tuntua lannistavilta.

Tässä työssä tarvitsee pitkäjänteisyyttä, jotta ongelmatilanteissa ei hätäänny, vaan pystyy hengittää syvään ja pysähtyä pohtimaan, miten siitä päästään eteenpäin. Myös huumoria tarvitaan ja sillä pääseekin työssä jo pitkälle.

Sellaisille henkilöille, jotka harkitsevat vammaisalalle lähtemistä antaisin vinkiksi sen, että tälle alalle kannattaa tulla avoimin mielin.