
Ihana, ainutlaatuinen Sisu– Jokainen lapsi on arvokas
Lapsen oikeuksien viikon teema on ”Jokainen lapsi on arvokas”. Nina Roukala on viiden lapsen äiti, jolle 3-vuotias Sisu-poika on opettanut, mitä kiitollisuus tarkoittaa. Downin oireyhtymä on osa Sisua, mutta ei määritä sitä iloa, rakkautta ja kiitollisuutta, jonka hän on tuonut perheensä elämään. Ninan mielestä Downin oireyhtymästä pitäisi kertoa vanhemmille kaiken sen mukanaan tuoman kauniin kautta.
“Olen pahoillani, mutta minun on pakko sanoa teille jotain.” Nämä olivat kätilön ensimmäiset sanat, kun hän kertoi epäilevänsä, että Nina ja Jussi Ruokalan vastasyntyneellä vauvalla on Downin oireyhtymä.
Kätilön sanoista alkoi suuri myllerrys vanhempien mielissä. Ensimmäinen ilta meni yhdessä itkien.
– Katsoin pikkuruista Sisua ja mietin että apua, miten voin suojella sinua tältä kamalalta maailmalta. Siinä oli miljoona kysymystä mielessä, että mitä tämä tarkoittaa ja miltä meidän elämämme tulee näyttämään, Nina Roukala muistelee.
Nyt 3-vuotias Sisu sai nimensä syntymän jälkeen, nimi tuntui luontevalta valinnalta.
– Olimme sitten jo seuraavana aamuna sillä lailla, että no, tällä mennään mitä on annettu. Siinä oli jo jotenkin herännyt sellainen leijonaemon taistelutahto. Tuntui jo siltä, että näin tämän varmaan piti mennä.

Syvälle juurtuneet asenteet
Nina Roukala on Kannuksessa asuva viiden lapsen äiti. Perheeseen kuuluvat mies Jussi Roukala, kaksi aikuisuutta lähenevää tytärtä aiemmasta liitosta, 6-vuotias Sulo, 3-vuotias Sisu ja alle vuoden ikäinen Salli-vauva.
Kätilön sanat Sisun synnytyksen hetkellä kiteyttävät paljon siitä, mitä kaikkea Nina on pohtinut viime vuosina liittyen ableismiin ja asenteisiin vammaisuudesta.
Nina uskoo, ettei kätilö tarkoittanut pahaa sanavalinnoillaan.
– Mutta mitä enemmän elän Sisun kanssa, ja näen erilaisia elämiä Downin oireyhtymän kanssa, sitä vähemmän näen syytä olla pahoillaan siitä elämästä, mikä heillä on, hän sanoo.
Nina Roukala on perustanut Instagramiin tilin nimimerkillä @erityinenaurinko, jonka tarkoituksena on näyttää tavallista elämää Sisun kanssa.
– Haluan näyttää, että elämä voi olla tosi hyvää. Ja että me ollaan Sisusta tosi onnellisia, siitä että hän on tullut meidän elämään.
Nina toivoo tavoittavansa tilillä esimerkiksi sellaiset ihmiset, jotka miettivät haluavatko pitää lapsen, jolle on raskausaikana diagnosoitu Downin oireyhtymä.
– Toivon, että he voisivat saada sellaisen ajatuksen, että hei, eihän maailma välttämättä siihen kaadu.
– Ja onhan Sisu nyt oikeasti vain niin symppis ja ihana, että kaikki maailman ihmiset saisivat nähdä, kuinka ihana pieni poika meillä on täällä!

Kuka päättää, mitä on hyvä elämä?
Ninan mieleen on jäänyt somekommentti, jossa tuntematon nainen sanoi, ettei haluaisi lapselleen vammaista elämää. Kommentti jäi vaivaamaan pitkäksi aikaa.
– Ymmärrän tietenkin, että kukaan tuskin haluaa oman lapsen joutuvan kärsimään vaikka kivuista. Mutta mietin sitä, että millaista elämää tarkalleen ottaen hän ei halua lapselleen. Jos minun lapseni vaikka tutkimusten mukaan tulee olemaan lähes sataprosenttisen tyytyväinen kaikkeen, eikö se tietyllä tavalla ole juuri se, mitä me vanhemmat haluamme?
Nina kertoo, että tutkimusten mukaan lähes 100 % Downin oireyhtymän kanssa syntyneistä on tyytyväisiä elämäänsä.
– On kysytty tyytyväisyyttä esimerkiksi ulkonäköön, perheeseen tai kaveritilanteeseen. Ne prosentit ovat ihan älyttömän kovia, kuinka tyytyväisiä ja onnellisia he kokevat olevansa.
– Monesti mietin, että olisipa hauska ottaa tuollainen samanlainen otanta niin sanottuja normi-ihmisiä ja katsoa, kuinka moni meistä oikeasti voi sanoa olevansa vaikka tyytyväinen ulkonäköönsä. Tai ylipäänsä kaikkeen elämässä.
Somekommentoijan sanat kaikuvat välillä Ninan mielessä, kun hän katsoo miten pieni Sisu touhuaa.
– Niin, mitäpä siihen edes voi sanoa. Että harmi. Monesti vastaaville sanon, että no, se on ehkä hyvä, ettei sinulle tällaista lasta ole siunaantunutkaan.

Perheen päivänsäde
Haastattelun hetkellä 3-vuotias suloinen Sisu on täynnä energiaa, leikkii villisti isoveljen kanssa ja esiintyy aikuisille teatraalisesti tämän tästä. Shown jälkeen Sisu vastaanottaa aplodinsa ja kumartaa, ja ryntää pian uuden leikin pariin.
Nina Roukalan sanojen mukaan Sisu on tuonut perheeseen valtavasti rakkautta ja iloa.
Kun sisaruksilta kysyy, mitä he ajattelevat Sisun Downin oireyhtymästä, vastaus on, että ei paljon mitään. Heille Sisu on rakas veli.
Isommat siskot ovat luonnonlahjakkuuksia Sisun kanssa ja tarjoutuvat välillä hoitamaan häntä. Siinä he ovat Ninan mukaan todella luotettavia ja hyviä.
– Ja tiedän, että varsinkin vanhemmalle tytölle on tullut myös vähän sellainen leijonaemo-fiilis Sisusta, että haluaa suojella ja pitää turvassa.
– Tiedän, että molemmat tytöt ajattelee, että Sisu on tehnyt hyvää heille ja meidän perheelle. He ovat myös kiitollisia siitä, että tämä on ainutlaatuinen tilaisuus nähdä maailma, mihin hyvin harvat pääsee. He osaavat nähdä, että erilaisuus on rikkaus.
Nina Roukala toteaa myös, että he ovat olleet onnekkaita siinä, että Sisu on ollut melko terve ja he ovat välttyneet sairaalakierteeltä.
– Tavallaan Sisun tilanne ei ole keneltäkään muulta pois. Me ollaan saatu elää normaalia elämää ja olla paljon yhdessä.
Ninalle itselleen Sisun olemassaolo on opettanut kiitollisuudesta.
– Ennen kuin Sisu syntyi, ajattelin, että osaan olla kiitollinen elämästä. Hänen synnyttyään tajusin, etten ole ymmärtänyt kiitollisuudesta oikein mitään. Jotenkin elämä Sisun kanssa on eri tavalla avannut, että mitä tarkoittaa olla oikeasti kiitollinen pienistä asioista. Ja ei vain kaikista pienistä asioista mitä Sisu oppii, vaan jotenkin ihan kaikessa. Ymmärrys siitä, kuinka haurasta elämä oikeasti on ja kuinka pienestä kaikki on kiinni, se on auennut ihan uudella tavalla.

Onnea ihmeestä!
Nina Roukalan mielestä on ongelmallista, että kun vanhemmille kerrotaan lapsen Downin oireyhtymästä, he saavat sairaalasta ja internetistä paljon tietoa lähinnä erilaisista vioista ja ongelmista, mitä diagnoosi voi tarkoittaa.
– Tiettyjä yhdistäviä piirteitä ja asioita voi olla, mutta he ovat kuitenkin yksilöitä, ei sillä lailla toisiinsa verrattavissa. Nämä lapset ja ihmiset ovat niin paljon enemmän kuin joku Googlen antama kuva.
Nykyään Nina ajattelee, että “olen pahoillani” -kommentin sijasta vanhempia soisi onnitella syntymän hetkellä.
– Voi kun siinä vaiheessa sanottaisiin, että vau, onnea, teille on syntynyt tällainen ihme. Että se olisi vilpitön onnittelu siitä, että teille on syntynyt sellainen lapsi, jota vain harvoille syntyy.
Nina Roukala korostaa, ettei diagnoosi määritä kaikkea. Hän toivoo, että tuoreet vanhemmat saisivat kuulla, kuinka ihanaa ja hyvää elämä todennäköisesti tulee olemaan, diagnoosista huolimatta.
– Että diagnoosi on osa lapsen elämää, mutta se ei ole se lapsi.
Samalle ajattelutavan muutokselle olisi tarvetta, kun raskaana oleva saa Down-diagnoosin lapselleen, Nina sanoo.
– Jotenkin se ilo ja rakkaus ja aitous, mikä noissa pienissä lapsissa on, jos sen saisi siihen hetkeen, kun vanhemmat saa kuulla, että heille on tulossa lapsi, jolla on Downin oireyhtymä.
– Ja jos minä edes pienen palan saisin välitettyä siitä ilosta ja kiitollisuudesta, mitä me koemme Sisusta, se olisi tosi ihanaa.

Teksti ja kuvat: Hilma Toivonen