
Itsenäisen elämän perusta on osallisuus
Euroopan komissio julkaisi marraskuussa 2024 ohjeistuksen, joka luo selkeän näkemyksen siitä, miten EU:n varoja voidaan käyttää osallisuuden sekä itsenäisen asumisen edistämiseen kaikenikäisille vammaisille henkilöille. Itsenäinen elämä alkaa mahdollisuuksista.
Komission julkaisu on tarkoitettu yhteiseksi ohjeeksi koko EU:n alueelle ja se onkin ensimmäinen ohjeistus, joka näin vahvasti tukee toimeenpanoa, kuvaa konkreettisesti sen, mitä itsenäinen asuminen tarkoittaa ja mitä sen saavuttamiseksi tarvitaan.
Osallisuuden ja itsenäisen asumisen toteutumiseksi tulee varmistaa, että:
- vammaisilla henkilöillä on mahdollisuus valita asuinpaikkansa ja missä, ja kenen kanssa he asuvat tasavertaisesti muiden kanssa.
- vammaisilla henkilöillä on mahdollisuus saada erilaisia kotiin tuotavia palveluita, asumispalveluita ja muita yhteiskunnan palveluita, jotka yksilöllisesti tukevat elämistä ja osallisuutta yhteisöissä.
- koko väestölle tarkoitetut yhteisön palvelut ja järjestelyt ovat vammaisten henkilöiden saatavissa yhdenvertaisesti muiden kanssa ja vastaavat heidän tarpeitaan.
Euroopan komission ohjeistuksen tavoitteena on tukea jäsenvaltioita siirtymässä laitoshoidosta yhteisöissä toteutettaviin palveluihin, jotka tukevat osallisuutta ja itsenäistä elämää. Palveluiden tulee olla yksilöstä lähteviä, niiden tulee toteutua lähiyhteisössä ja tukea myös perheitä.
Lapsen etu on asua ensisijaisesti omassa kodissa
Yli 3 miljoonaa eurooppalaista vammaista ihmistä asuu edelleen laitoksissa. Suomessa kehitysvammalaitoksissa asuu vuoden 2023 tilastojen mukaan 372 ihmistä, joista jopa 122 on lapsia.
Suomessa vuoden 2025 alussa voimaan astuneen vammaispalvelulain mukaan lasten asuminen laitoksessa ei ole siirtymäajan jälkeen mahdollista. Ensisijaisesti tulee etsiä keinoja tukea lasta ja perhettä omassa kodissaan. Vasta siinä tilanteessa, jossa tuki kotiin ei ole lapsen eikä perheen etu, voidaan lapsen asuminen järjestää perheen ulkopuolella perhehoitona tai enintään seitsemän lapsen ryhmäkodissa. On hienoa, että uusi vammaispalvelulakimme on vahvasti Euroopan komission suositusten mukainen.
Tavoitteena ihan tavallinen elämä
Tukea tarvitsevien ihmisten itsenäinen elämä elämänkaaren eri vaiheissa alkaa mahdollisuuksista. Kun oma ympäristö on esteetön ja tarvittava tuki on saatavilla oikeaan aikaan, omannäköisen arjen kokeminen tulee mahdolliseksi.
Kyse ei ole siis palveluista vaan tavallisesta elämästä, jonka elämiseen jokaisella on oikeus. Itsenäisen elämän perusta on osallisuus. Se tarkoittaa mahdollisuutta osallistua ja vaikuttaa.
YK:n vammaisyleissopimus korostaa jokaisen ihmisen oikeutta tehdä elämäänsä koskevia päätöksiä. Tämä ei tapahdu itsestään, vaan edellyttää joustavia palveluja, mahdollisuuksia ja tukea. Kun ihminen saa vaikuttaa siihen, millainen hänen päivästään muodostuu, syntyy vahva tunne merkityksellisyydestä.
Tukiverkostojen merkitys
Kaikilla on oikeus elämään, joka heijastaa heidän omia unelmiaan ja tarpeitaan. Tämä tarkoittaa esimerkiksi mahdollisuuksia valita, missä ja miten elää, opiskelee tai työskentelee. Tuki voi tarkoittaa kuljetuspalveluja, tai apua harrastuksiin osallistumisessa. Osallistuminen itselle tärkeisiin yhteisöihin ja yhteiskunnan toimintaan rakentaa hyvää elämää. Se vahvistaa osallisuutta ja vähentää ulkopuolisuuden kokemusta.
Yhteisöillä on keskeinen rooli osallisuuden edistämisessä. Jokainen kohtaaminen on mahdollisuus vähentää ennakkoluuloja, lisätä ymmärrystä sekä vahvistaa ihmiselle itselleen olemassaolon kokemusta.
Kun perheet saavat tukea heidän voimavaransa vahvistuvat. Tämä näkyy suoraan esimerkiksi lasten ja nuorten hyvinvoinnissa. Kyse ei ole vain avun saamisesta, vaan myös siitä, että perhe tuntee tulevansa kuulluksi ja nähdyksi omassa tilanteessaan. Ihmisen tukiverkostoon voi kuulua perheen lisäksi myös ammattilaisia ja ystäviä. Kun tukiverkosto on vahva ja toimiva yksilö voi luottaa siihen, että hän saa tukea juuri silloin, kun sitä tarvitsee.
Muutos tehdään yhdessä
Muutos kohti yhdenvertaisempaa yhteiskuntaa tehdään yhdessä. Euroopan komission ohjeistus muistuttaa meitä siitä, että itsenäisessä elämässä ei ole kyse etuoikeudesta, vaan ihmisoikeuksista. Konkreettiset hyvää elämää mahdollistavat ratkaisut syntyvät yhteistyössä ihmisten itsensä, perheiden, yhteisöjen ja ammattilaisten kesken. Kun sitoudumme yhteisiin tavoitteisiin ja tunnistamme arjen konkreettisten tekojen merkityksen, rakennamme yhteiskuntaa, jossa kaikki voivat tuntea kuuluvansa osaksi yhteisöä ja elää täysipainoista elämää omilla ehdoillaan.
Euroopan komission ohjeistus itsenäisen elämän ja yhteisöön kuulumisen edistämisestä antaa suuntaa, mutta todelliset muutokset syntyvät arjessa ja meistä jokaisella on oma roolimme muutoksentekijöinä.
Kirjoittajat Katri Hänninen ja Heidi Hautala työskentelevät Tukena-säätiössä kehittämistehtävissä.