Kansainvälinen yhteistyö antaa uusia ajatuksia ja ideoita – opintomatka Madridiin

Tukena-säätiössä olemme jo pitkään uskoneet yhteistyön voimaan ja osaamisen jakamiseen sekä kotimaassa ette sen ulkopuolella. Olemme Erasmus-akkreditoitu järjestö, ja tämä mahdollistaa vuosittaiset opintomatkat Euroopan eri maihin vahvistamaan omaa osaamistamme. Rahoituksen avulla voimme mahdollistaa myös kokemustoimijoiden osallistumisen matkoille. Heidän kokemuksensa ja näkemyksensä onkin merkittävä osa matkan sisältöä.

Plena Inclusion
– Vaikea on tehty ja mahdoton tullaan tekemään

Tukena-säätiön 10 hengen ryhmä oli maaliskuussa Plena Inclusionin vieraana Madridissa. Plena Inclusión España on valtakunnallinen kattojärjestö, joka edistää kehitysvammaisten ihmisten oikeuksia, osallisuutta ja yhdenvertaista asemaa yhteiskunnassa sekä tukee heidän perheitään.

”Vaikea on jo tehty ja mahdoton tullaan tekemään” on järjestön alkuperäinen motto ja kuvastaa hyvin sen toimintaa sekä ylipäätään sinnikkyyttä ja voimaa, jolla yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen Espanjassa suhtaudutaan. Vierailun aikana tutustuimme monen Plena Inclusionin jäsenjärjestön toimintaan ja kuulimme kokemuksia ja ajatuksia oikeuksien vahvistamisesta, lähiyhteisöjen kehittämisestä, kokemustoimijuudesta, laitosasumisen lakkauttamisesta, työelämäosallisuudesta sekä asunnottomuuden vähentämisestä, eli juuri niistä asioista, jotka ovat Suomessakin ajankohtaisia tällä hetkellä.

Tuki rakentuu ihmisen ja yhteisön ympärille

Vierailu Espanjassa oli ajatuksia herättävä. Yhteiskunta ja kulttuuri on monin paikoin hyvin erilainen kuin omamme, mutta silti voimme oppia heiltä valtavasti. Aika usein esimerkiksi yhteisöllisyydestä puhuttaessa todetaan, että suomalainen kulttuuri on erilainen eikä samanlaista yhteisöllisyyttä voi meille rakentaa. Silti vierailun aikana heräsi vahva ajatus siitä, että kyse ei ole pelkästään kulttuurista vaan myös siitä, mitä pidämme tärkeänä ja mitä tietoisesti vahvistamme.

Espanjassa tuki ei ala palveluista vaan ihmisistä ja heidän yhteisöistään. Sen sijaan että ihminen sovitetaan palvelujärjestelmään, tuki rakentuu ihmisen ja hänen yhteisönsä ympärille. Tämä haastaa meitä pohtimaan sitä, että suomalaista palvelujärjestelmää rakentaessamme olemme samalla vahvistaneet ajatusta yhteiskunnasta, jossa pärjääminen nähdään yksilösuorituksena. Samalla yksinäisyys lisääntyy, eriarvoisuus kasvaa, luottamus palveluihin vähenee ja ihmisten luonnolliset turvaverkostot heikkenevät. Ajatus yksin pärjäämisestä on virheellinen, ihminen kun on pohjimmiltaan yhteisöllinen ja hyvinvointi rakentuu aina suhteessa muihin. Juuri siksi meillä olisi paljon opittavaa yhteisöllisyyden tietoisesta vahvistamisesta, ei paluuna menneeseen vaan osana tulevaisuuden kestävää yhteiskuntaa. Kun vahvistamme niiden ihmisten asemaa, jotka ovat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa, rakennamme samalla parempaa yhteiskuntaa kaikille.

Yhteiskuntaa rakennetaan aidosti yhdessä

Yksi erityisen pysäyttävä havainto liittyi tukea tarvitsevien ihmisten rooliin. Espanjassa he eivät näyttäytyneet vain palvelujen käyttäjinä tai kokemusasiantuntijoina, vaan aidosti yhteiskunnallisina toimijoina ja asiantuntijoina muiden rinnalla. He olivat mukana vaikuttamassa, kouluttamassa, kehittämässä ja muuttamassa rakenteita.

Suomessa käytämme paljon käsitettä kokemusasiantuntijuus. Se on ollut tärkeä askel oikeaan suuntaan, mutta samalla on syytä kysyä, rajaako se joskus ihmisiä liikaa tiettyyn rooliin. Kun puhumme kokemusasiantuntijoista, luomme helposti asetelman, jossa heidän asiantuntijuutensa nähdään erityisenä lisänä, ei välttämättömänä osana tiedon, toiminnan ja päätöksenteon kokonaisuutta. Ehkä meidän pitäisi useammin puhua asiantuntijuudesta ilman etuliitteitä. Ihmisistä, joilla on erilaista tietoa ja erilaisia näkökulmia, mutta yhtäläinen oikeus olla mukana. Erityisesti paljon tukea tarvitsevien ihmisten kohdalla tämä tarkoittaa myös sitä, että meidän tulee vahvistaa heidän mahdollisuuksiaan toimia aktiivisina yhteisöjen jäseninä, vaikuttajina ja kehittäjinä, ei pelkästään osallistujina.

Lopulta kyse on vallasta. Siitä, kenellä on oikeus määritellä, mikä on tärkeää, mitä kehitetään ja millaiseksi yhteiskunta rakentuu. Espanjassa näimme esimerkkejä siitä, miten tätä valtaa voidaan tietoisesti ja onnistuneesti jakaa laajemmin. Ehkä yksi tärkeimmistä kysymyksistä on se, onko meillä ja ylipäätään Suomessa rohkeutta siirtyä ihmisten osallistumisen mahdollistamisesta siihen, että rakennamme yhteiskuntaa aidosti yhdessä? Tähän tarvitaan vaikuttavia tekoja.