Kuka saa puheenvuoron? Ketä oikeasti kuunnellaan?
Kiona piti ensimmäisen kokemuspuheenvuoronsa viime syksynä Tukenan järjestämässä Nepsymessut verkossa -tapahtumassa. Kuulijoiden kiitokset ja hyvä palaute kertoivat, että häntä todella kuunneltiin. Kiona haluaa kertoa neuromoninaisuudesta ja toivoo, että autistiset, syrjäytyneet nepsyt ja muut neuroepätyypilliset ihmiset näkyisivät mediassa ja heitä kuunneltaisiin.
Ai että minä pitäisin kokemuspuheenvuoron? Eihän minulla ole siihen koulutustakaan. Miksi juuri minä, eikä joku toinen? Onko minulla enää mitään uutta sanottavaa? Tällaiset ajatukset virtaavat päähäni, kun minulle tarjotaan mahdollisuutta puhua tilaisuuksissa tai olla haastateltavana lehteen. Se on samaan aikaan niin innostavaa ja niin pelottavaa. Haluan tuoda yhteisöjeni ajatuksia esiin puhumatta kuitenkaan kenenkään päälle.
Puhuin viime syksynä Nepsymessuilla, ja se oli ensimmäinen kokemuspuheenvuoroni. Ennen Teams-kokoukseen liittymistä tutisin jännityksestä. Olimme sopineet äitini kanssa, että hän olisi henkisenä tukena huoneeni nurkassa koko puheenvuoroni ajan. Alkaessani puhua jännitys antoi tilaa innostukselle, ja minusta tuntui kuin olisin voinut puhua koko päivän, jos siihen olisi ollut aikaa. Saamani hyvä palaute sai minut hymyilemään, ja tunsin olevani oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Sinä aikana, kun olen julkaissut sisältöä neuromoninaisuuden teemoista, olen huomannut etuoikeuksieni merkityksen. Kuka vain voi puhua, mutta vain harvoja todella kuunnellaan. Autismin kohdalla asiaan vaikuttaa sekoitus alhaisia tuen tarpeita tai maskaamista, valkoisuutta, puhekykyä ja karismaa. Toki myös oma kiinnostus ja aktiivisuus aihetta kohtaan vaikuttavat siihen, kuka kuuntelee.
Juuri nämä seikat ovat johtaneet ristiriitaiseen suhtautumiseeni puhumista kohtaan. Ne saavat minut haluamaan puhua paljon, kaikkialla. Laittamaan itseni alttiiksi, jotta vammaisia ihmisiä nähtäisiin televisiossa, mainoksissa, tv-sarjoissa, taidenäyttelyissä ja kirjallisuuskentällä. Haluan, että representaatiota on kaikkialla, ja se on urani kannatteleva voima.
Samaan aikaan kaihdan tokenismia. Toimintatapaa, jossa nostetaan esiin vain muutama vähemmistön jäsen, ja ajatellaan että se riittää. Monimuotoisuuskiintiö on täytetty. En halua olla ainoa, joka saa puhua ja jota kuunnellaan. En halua olla yhteisöni ainoa ääni. Haluan, että työni kautta yhä useampaa kuunnellaan. Tavoitteeni on, että myös korkean tuen tarpeen autistien, syrjäytyneiden nepsyjen ja fyysisesti vammaisten neuroepätyypillisten äänet kohotetaan sille tasolle, jonka he ansaitsevat.
Me kaikki kuuntelemme jotakuta. Kenelle siis seuraavaksi haluamme antaa puheenvuoron?
Nepsymessut verkossa 2025
Nepsymessut verkossa -tapahtuma järjestetään tänä vuonna 12.–13.11.2025.
Tarjolla on jälleen kiinnostava kattaus kokemuspuhujien ja alan asiantuntijoiden puheenvuoroja. Tutustu ohjelmaan Nepsymessut verkossa 2025 -tapahtuman sivulla!
Kirjoittaja Kiona on kaksikymppinen utelias nautiskelija, taiteilija ja sisällöntuottaja, joka levittää sosiaalisessa mediassa tietoutta neuromoninaisuudesta nimimerkillä @banaanitarhuri.