"Kunpa hoitajilla olisi ollut aikaa kuunnella"
Hyvää valtakunnallista Vanhustenviikkoa! Tällä viikolla teemme näkyväksi myös kehitysvammaisten ihmisten ikääntymistä. Tänään vaikuttamistyön veteraani Teuvo Taipale (70) kertoo elämästään.
Vietin lapsuuteni ja nuoruuteni laitoksessa. Minut sijoitettiin 5-vuotiaana Rinnekotiin pienten lasten osastolle, vaikka vanhempani eivät olisi halunneet antaa minua pois. Laitoskoulussa opin myöhemmin lukemaan ja laskemaan.
Elämä laitoksessa oli hyvin erilaista kuin vapaassa yhteiskunnassa – tiukkojen sääntöjen, laitosbyrokratian ja aikataulujen sanelemaa. Elämä oli hyvin suljettua, yksipuolista ja yksitoikkoista. Tavallisina arkipäivinä ei tapahtunut oikeastaan mitään. Laitoselämä oli päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen samanlaista.
Rankimpia olivat viikonloput
Rinnekodissa minut tunnettiin nimellä ”Pyhäriehuja”. Sain raivonpuuskia ja olin aika hankala lapsi. Saatoin panna ranttaliksi, purra hoitajia sekä heitellä tuoleja ja tavaroita.
Etenkin viikonloput olivat minulle vaikeita. Kaikkein rankinta oli silloin, kun toisilla lapsilla kävi vieraita. Minulla vieraita kävi hyvin harvakseltaan. En osannut eikä minulla ollut mahdollisuutta kertoa, mistä riehumiseni johtui. Hoitohenkilökuntaa oli liian vähän, eikä kellään ollut aikaa kuunnella. Tilanteista ei koskaan keskusteltu eikä niitä käyty yhdessä läpi.
Laitoksessa ratkaisu olivat rangaistukset. Minut määrättiin yksin petiarestiin tai kellariin.
Asuntolan kautta omaan kotiin
Avohuolto alkoi kehittyä 1970-luvulla laitosasumisen rinnalle, ja tavoitteeksi tuli muuttaa laitosasukkaat takaisin kotikuntiin. Muutin takaisin kotikaupunkiini Riihimäelle, ensin kaupungin ylläpitämään asuntolaan. Huomasin, miten elämä oli todella erilaista laitoksen ulkopuolella. Laitoksessa meille ei kerrottu, millainen yhteiskunta on ja millaista tavallinen elämä laitosalueen ulkopuolella.
Oma toiveeni oli muuttaa omaan kotiin. Asuntolasta muutin vihdoin asumaan itsenäisesti. Siitä alkoi uusi elämä; pääsin opettelemaan vapaata ja itsenäistä elämää. Vapauden myötä kasvoi myös vastuu itsestä ja asumisesta.
Arvostusta ja aikaa kuunnella
Kuluneina vuosikymmeninä suurin muutos kehitysvammaisten ihmisten elämässä on ollut laitosten purkaminen. Yhteiskunnassa on ymmärretty, että myös meille vammaisille ihmisille kuuluu oikeus asua omassa kodissa.
Hyvässä asumisessa tärkeintä on kuitenkin arvostava henkilökunta. Siitä se kaikki lähtee! Hyvä henkilökunta keskustelee samalla tasolla vammaisen ihmisen kanssa ja ottaa huomioon hänen näkökulmansa ja toiveensa. Olen kantanut erityistä huolta siitä, onko hoitajilla riittävän paljon aikaa paneutua ja kuunnella asukkaiden ajatuksia.
Olen aina halunnut edistää kaikkein heikoimpien ihmisten asemaa. Lempiteemani on ollut puhumattomien, vuoteeseen hoidettavien ihmisten kuuleminen. Onko henkilökunnalla aikaa kuulla myös heidän ajatuksiaan ja toiveitaan?
Ihmisarvoinen elämä ja hyvä vanhuus
Ihmisarvoisen elämän toteutumisessa tärkeintä on, että tukea tarvitsevat ihmiset pääsevät osallistumaan ja voivat olla osana yhteiskuntaa. Ihmisoikeuksia on pyritty parantamaan ja ymmärrystä on paljon enemmän kuin takavuosina. Asenteet ovat muuttuneet, ja vammaisten ihmisten arvostus on lisääntynyt.
Hyvään vanhuuteen kuuluu ihmisen arvostus ja kunnioittava eläkkeelle jääminen. Vanhoilla päivilläni olen muuttanut Inkilänhovin asumispalveluyksikköön Riihimäelle. Inkilänhovissa kunnioitetaan ikääntyviä ihmisiä.
Elän hyvää vanhuutta.
Teuvo Taipale
- Syntynyt 30.4.1954 Riihimäellä
- Me Itse ry, kehitysvammaisten ihmisten valtakunnallinen kansalaisjärjestö:
Perustajajäsen, kunniajäsen ja vammaisaktivisti - Tukena-säätiö, ent. Kehitysvammaisten Palvelusäätiö:
Ohjausryhmän jäsen Yksi naapureista – laitosasumisen lakkauttaminen -hankkeessa
Kokemusasiantuntija henkilökohtaisen avun kehittämistyössä
Valtakunnallinen Vanhustenviikko
Vanhustyön keskusliiton käynnistämä Vanhustenviikko on maassamme pisimpään juhlittuja valtakunnallisia teemaviikkoja. Tasavallan presidentti Alexander Stubb toimii viikon suojelijana.
Tutustu Vanhustenviikkoon Vanhustyön keskusliiton sivuilla!
Valokuva ja teksti Teuvo Taipaleen haastattelun pohjalta: Elina Leinonen