Miljoona kynttilää ja muita ajatuksia ihmisoikeuksista

Joulukuussa vietetään monia teemapäiviä, joiden tarkoituksena on lisätä ymmärrystä ihmisoikeuksista, vammaisuudesta sekä tukea vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumista. Kansainvälisenä ihmisoikeuksien päivänä 10.12. kehittämisjohtaja Petra Rantamäki pohtii blogissaan ihmisoikeuksien toteutumista perheiden arjessa.

Viime aikoina ajatukseni ovat olleet äideissä. Olen kohdannut äitejä Kreikasta, Latviasta ja Suomesta. Heidän alaikäisillä tai aikuisilla lapsillaan on kehitysvamma tai muu vamma, joka tuo arkeen tuen tarpeita. Kaikille äideille on ollut yhteistä se, että heidän lapsillaan on vahvoja tuen tarpeita tai tarpeita, jota palvelujärjestelmän on vaikea tunnistaa.

On hämmästyttävää, kuinka eri maissa ja eri kulttuureissa on niin paljon yhteistä silloin, kun puhutaan vammaisten ihmisten palveluiden järjestämisestä ja perheiden arjesta. Kompastuskivet ovat yhteisiä: Laitoshoitoa on helpompi saada, kuin tukea perheen omaan kotiin. Byrokratian määrän koetaan kaikista tavoitteista huolimatta lisääntyneen. Byrokratia koetaan usein merkkinä luottamuksen puutteesta viranomaisten ja perheiden välillä. Erityisesti vaikeavammaisten ihmisten tai heidän perheidensä ääni ei kuulu palveluita järjestettäessä. Säästöt kohdistuvat perheisiin, joissa on omaishoitajia, lääke- ja apuvälinekuluja, pienet eläkkeet ja toimeentulo osin tai täysin yhteiskunnan tukien varassa.

Myös onnistuneet kokemukset ovat eri maissa hämmästyttävän samanlaisia: Palvelut koetaan parhaimmiksi silloin, kun ihmiset uskaltavat ja osaavat kohdata toisiaan. Sekä silloin kun ihmisoikeudet ohjaavat palveluiden ja tuen kehittämistä.

Parhaimmat palvelut ovat ratkaisuja yksilöllisiin tarpeisiin

Luottamusta palveluihin lisää, jos ammattilaiset uskaltavat olla innostuneita ja kunnianhimoisia silloinkin, kun muu yhteiskunta näkee pelkkiä uhkakuvia. Parhaimmat palvelut ovat ratkaisuja yksilöllisiin tarpeisiin. Silloin myös luovat ideat saavat tilaa. Yleensä varhainen tuki perheen kotiin kantaa pitkälle tulevaisuuteen.

Yksittäiset ihmiset, yritykset ja yhdistykset voivat tehdä paljon silloin, kun palveluissa yhdistellään epävirallista ja virallista tukea. Tilanteessa, jossa virallisesta palveluverkostosta ei oikein löydy toimivaa ratkaisua, naapurusto, työpaikka tai henkilökohtainen avustaja voivat olla hetkellisesti toimivin tukiverkko.

Tulevaisuutta rakentamassa

Vierailin marraskuussa Latviassa ja tapasin äitejä, joiden unelmana on näyttää esimerkillään, miltä näyttävät ihmisoikeusperustaiset palvelut yhteisöissä. Latvian Movement for Independent living on yhdistys, joka on toiminut vuodesta 2019 saakka. Silloin yhdistys aloitti kampanjan "Million candles for a supported living home". Kampanjan tavoitteena on kerätä rahoitus uuden kodin rakentamiseksi vammaisille henkilöille, joilla on paljon erilaisia tuen tarpeita. Uusi koti näyttäisi käytännössä sen, kuinka jokaiselle on mahdollista elää itsenäistä ja aktiivista elämää yhteisöissä.  28.11.2024 miljoonan kynttilän tavoitteesta puuttui vielä 833 062 kynttilää ja noin kaksi miljoonaa euroa.

Yhdistys ja sen taustavoimat, äidit ja oman alansa rautaiset ammattilaiset Inga, Tamara ja Dita rakentavat paitsi tulevaisuutta monen eri perheen unelmille, myös tuottavat palveluita, työtä ja vertaistukea joka ikinen päivä vammaisille henkilöille ja heidän perheilleen.

Luottamuksesta hyvän palvelun mittari?

Viime viikolla vietettiin kehitysvammaisten ihmisten viikkoa ja kansainvälistä vammaisten päivää. Kansainvälistä ihmisoikeuksien päivää vietetään puolestaan tiistaina 10.12. Näiden teemapäivien tarkoituksena on lisätä ymmärrystä ihmisoikeuksista, vammaisuudesta sekä tukea vammaisten henkilöiden oikeuksien, hyvinvoinnin ja arvokkaan elämän toteutumista.

Olisiko yksi hyvä mittari ihmisoikeuksien toteutumisen arviointiin se, kuinka paljon aikaa äidit käyttävät palveluiden palapeliin ja puuttuvien palojen täyttämiseen? Tai se, kuinka huolissaan äitien pitää olla lastensa tulevaisuudesta?  Olisiko yksi hyvän palvelun mittari äitien luottamus?