Miten tukea nuorta, jonka ainoa keino suojella omia rajojaan on rikkoa toisen rajat?

Kysely toteutettiin 1.2.-31.7.2025.  Kyselyyn vastasi 81 nuorta, joista 42 prosenttia kertoi kokeneensa väkivaltaa viimeisen vuoden aikana. Lähes puolet kokemuksista sijoittui kaduille tai kauppakeskuksiin, ja tekijä oli usein entuudestaan tuntematon.

Kyselyn otos on pieni eikä sen perusteella voida tehdä koko ikäluokkaa koskevia yleistyksiä. Silti siitä välittyy tärkeä viesti: väkivalta ei ole vain pienen marginaaliryhmän ongelma. Se on osa monen nuoren arkea.

Väkivalta nuorten elämässä on yleisempää kuin usein ajatellaan

Kun puhumme väkivallasta, ajattelemme helposti yksittäisiä, poikkeuksellisia tekoja tai rikollisryhmien toimintaa. Kysely kuitenkin osoittaa, että väkivalta ja sen uhka koskettavat nuoria monella tasolla.

Vaikka vakava ja toistuva väkivalta yleensä kasautuu pienelle joukolle nuoria, on rajoja rikkova käyttäytyminen nuoruudessa yleisempää kuin myöhemmässä aikuisuudessa. Samalla ilmiö on monitahoinen. Pitkän aikavälin kansainväliset tutkimukset osoittavat, että nuorten fyysinen väkivalta ja tappelut ovat monin paikoin jopa vähentyneet. Samalla henkinen väkivalta ja kiusaaminen ovat löytäneet uusia reittejä verkon kautta.

Tilastot kertovat siis vain osan tarinaa. Toisaalta osa väkivallasta jää piiloon, toisaalta on viitteitä, että siitä ilmoitetaan nykyisin aiempaa herkemmin. Siksi nuorten omat, yksittäiset kokemukset ovat kriittinen näkökulma ilmiön ymmärtämiseen.

Rajoja rikkovat monesti nuoret, joiden omia rajoja on rikottu

Kyselyssä nousi esiin myös kytkös koetun ja tehdyn väkivallan välillä. Joka kolmas vastannut nuori kertoi tehneensä itse väkivaltaa. Syiksi nimettiin useimmin itsepuolustus, itsehillinnän pettäminen, turhautuminen ja vertaispaine. Erään nuoren sanoin ”No jotain se oli tehtävä”.

Jopa 64 prosenttia vastaajista koki, että väkivalta voi joissakin tilanteissa olla oikea tapa ratkaista tilanne. Tämä kertoo osaltaan nuorten kokemasta maailmasta. Kun tunne omista rajoista ja turvallisuudesta horjuu, väkivallasta voi tulla keino suojella itseä ja läheisiä. Kyselyn vastaukset osoittavat, että väkivaltainen käyttäytyminen johtuu usein pelosta, hämmennyksestä tai tunteiden säätelyvaikeuksista eikä niinkään halusta aiheuttaa vahinkoa.

Väkivallan taustalla on usein turvattomuuden kokemus, rajojen rikkoutuminen sekä keinottomuus käsitellä tunteita ja ristiriitoja. Nuoret voivat kokea väkivallan joskus oikeutetusti itsepuolustuksena tai ainoana toimintatapana.

Mitä väkivallan takana on?

Kun väkivallasta julkisuudessa keskustellaan, huomio kiinnittyy luonnollisesti tekoon, tekijään ja uhriin (kokijaan). Mutta millainen kokemusmaailma teon taustalla on?

Miksi joku lyö?
Onko kyse voiman osoituksesta?
Vai äärimmäisestä keinottomuudesta ratkaista ristiriitoja?

Monelle nuorelle väkivalta on hetki, jolloin sisäinen kuohunta saa ilmaisun ulospäin. Taustalla voi olla kokemus siitä, ettei tule kuulluksi, eikä kukaan ole läsnä silloin kun sitä eniten tarvitsee. Kohtaamattomuus – kun nuoren tunteita tai sanoja ei tunnisteta tai niihin ei vastata. Molemmat kokemukset jättävät jäljen. Niiden tunnistaminen ja käsitteleminen on välttämätöntä, jotta vahingon kierre voidaan katkaista ja tukea nuorta.

Muistettava on, että jokainen ihminen tarvitsee turvallisuutta. Myös hän, jota väkivallan tekijäksi kutsutaan.

Kun joku välittää

Rajat rikki -hankkeen työntekijä muisteli nuorta asiakasta, jonka elämässä kaikki oli ollut pielessä: koti, raha-asiat, opiskelut, mieliala. Ulospäin tämä näkyi aggressiivisuutena sekä välinpitämättömyytenä.

Yhteistyön alussa keskityttiin kaikkein arkisimpiin asioihin. Nuori sanoi myöhemmin:

“Kun minusta välitettiin, aloin itsekin välittää asioistani.”

Kokemus kuulluksi tulemisesta hellitti tarvetta aggression ilmaisuun. Kun nuori koki olevansa turvassa ja arvostettu, hänellä oli tilaa oppia uusia tunnetaitoja: tapoja puhua toisille ja ilmaista tunteitaan ilman väkivaltaa. Tämä on väkivaltatyössä usein ratkaisevaa. Niin kauan kuin perusturva horjuu, on vaikea löytää voimavaroja uusien ristiriidanratkaisukeinojen harjoitteluun.

Jokainen nuori ansaitsee ymmärrystä ja tukea. Varhainen ja osallistava apu ja tuki on elintärkeää eskaloitumisen estämiseksi sekä turvallisuuden ja jatkuvuuden rakentamiseksi jokaisen nuoren ympärille.

Nuoret toivovat selkeitä rakenteita ja tukea

Kyselyn perusteella nuoret eivät pidä väkivaltaa hyvänä asiana, vaikka osa sen kokeekin joskus välttämättömäksi. Vaikka väkivaltaa esiintyy, nuoret eivät ajattele, että se olisi pysyvä tai hyväksyttävä ratkaisu. He näkevät, että siitä voi päästä irti – mutta se vaatii ympäriltä tukea ja turvallisia rakenteita.

Vastanneilla nuorilla oli myös selkeä näkemys siitä, miten väkivaltaa voitaisiin ehkäistä: 71 % vastaajista uskoi yhteisesti sovittuihin pelisääntöihin, 58 % keskustelu- ja tukiryhmien voimaan.

Moni kertoi myös saaneensa apua. Yli puolet väkivaltaa tehneistä nuorista oli saanut tukea, useimmiten ammattilaisilta kuten opettajilta, kuraattoreilta, psykologeilta tai terapeuteilta.

Nuorten viesti aikuisille on yllättävän selkeä: he kaipaavat selkeyttä, rajoja sekä paikkoja, joissa vaikeista asioista voidaan keskustella.

Väkivallan kierteen katkaiseminen

Rajat rikki -hankkeessa työskennellään nuorten kanssa, joiden rajoja rikkova käytös liittyy usein esimerkiksi neurokirjon piirteisiin, oppimisvaikeuksiin tai kuormittavaan elämäntilanteeseen. Työskentely lähtee yhdestä periaatteesta:

Väkivaltaa tehneen nuoren hyväksyminen ihmisenä ei tarkoita väkivallan hyväksymistä.

Se tarkoittaa sitä, että nuori kohdataan arvokkaana ihmisenä myös silloin, kun hän on pahimmillaan. Rajat rikki -hankkeen toiminta perustuu ajatukseen, että ihminen on nähtävä erillään hänen teoistaan.

Kuulluksi tuleminen on usein käännekohta. Kun nuori saa kertoa kokemuksistaan ilman tuomitsemista, paine purkautuu muulla tavoin kuin aggressiona. Työntekijän tehtävä on sietää myös vaikeita tunteita ja auttaa nimeämään niitä: vihaa, pelkoa, häpeää.

Muutos ei synny valmiilla muoteilla tai nopeilla tempuilla. Jokainen nuori tarvitsee yksilöllisen muutosmatkan. Työntekijän tehtävä on kulkea mukana niin kauan, että uusia taitoja on harjoiteltu riittävän pitkään. Ja lopulta koittaa hetki, jolloin työntekijää ei enää tarvita. Nuori pärjää itse.

Muutos on mahdollista.