Nautin siitä, että saan tehdä asioita yhdessä asukkaidemme kanssa

Tukena Sointulassa ohjaajana työskentelevä Pauli Knuuttila on työuransa aikana ehtinyt kartuttaa kokemusta lähihoitajana laajasti erilaissa alan tehtävissä. Tukenalle hän päätti hakea ystäviensä suosituksesta, sillä häntä kiinnosti kokeilla, millaista työ vammaisalalla olisi. Kokeilu venyi kuitenkin lopulta pidemmäksi kuin hän aluksi ajatteli: hän on viihtynyt Sointulassa niin hyvin, ettei enää ole ollut halua lähteä pois. 

Vuonna 1997 jouduin lumilautailuonnettomuuteen, ja sen seurauksena istuin pyörätuolissa vajaan puoli vuotta. Onnettomuus toimi minulle sykäyksenä siihen, että päätin lähteä opiskelemaan lähihoitajaksi. 

Valmistuin vuonna 2002. Sen jälkeen olen tehnyt töitä lähihoitajana melkein kaikkialla, jossa alan töitä voi tehdä. Olen työskennellyt kotihoidossa, kotisairaanhoidossa yksityisellä sekä kunnallisella puolella, sairaaloissa, päiväkodeissa, vanhainkodissa ja lastenkodissa, päihdehuollossa sekä tähän liittyvässä kuntouttavassa työtoiminnassa. 

Tukena Sointulaan

Aloitin Tukena Sointulassa sijaisena vuonna 2019. Ennen Tukenalle tuloa olin toiminut muutaman vuoden henkilökohtaisena avustajana kahdelle kehitysvammaiselle henkilölle, mutta muuten minulla ei ollut kokemusta vammaisalalta. Ala kuitenkin kiinnosti minua, ja koska olin aiemmin työskennellyt lähihoitajana monissa eri tehtävissä, ajattelin, että pystyisin hyvin yhdistämään tässä työssä kaiken vuosien varrella kartuttamani osaamisen.

Kotihoidossa työskentelevät ystäväni suosittelivat Tukenaa minulle, sillä he olivat itse tehneet täällä keikkatöitä. Sen myötä päätin jättää hakemuksen. Alun perin ajattelin, että voisi olla kiva kokeilla työskentelyä vammaisalalla, mutta tuo kokeilu onkin venynyt vähän pidemmäksi. Olen viihtynyt täällä niin hyvin, ettei enää ole ollut halua palata vanhoihin kuvioihin. 

Lumilautailuonnettomuudesta minulle on jäänyt rannevamma. Sen vuoksi sain vuonna 2020 mahdollisuuden uudelleen kouluttautua, sillä työterveyslääkärini arvioi, ettei hoitajan työ välttämättä olisi kestävä vaihtoehto eläkeikään saakka. Halusin itsekin varmistaa, että pysyn työelämässä mahdollisimman pitkään, joten lähdin opiskelemaan prosessiteollisuuden perustutkintoa. Valmistuin prosessinhoitajaksi vuonna 2022.  

Valmistuttuani puntaroin monia vaihtoehtoja: hakeutuisinko teollisuusalalle, esimerkiksi paperiteollisuuteen, joka on melko epävakaa ala ja jossa työpaikkoja on vaikea löytää - vai jäisinkö Tukenalle. Lopulta päätin jäädä. Olin tehnyt koko opiskeluajan keikkatöitä Sointulaan, ja koska viihdyin täällä niin hyvin, en halunnut lähteä pois, enkä nähnyt siihen tarvettakaan. Vuonna 2022 sain täältä vakituisen ohjaajan paikan.

Viihdyn Tukenalla edelleen niin hyvin, etten ole harkinnut alan vaihtoa. Tukenalla on hyvät arvot, joiden puolesta haluan tehdä töitä ja joita haluan tukea omalla työlläni. 

Ihanat asiakkaat ja mahtavat työkaverit

Tehtäväni ohjaajana on avustaa ja tukea asukkaitamme arjen askareissa. Lisäksi oma vastuualueeni Sointulassa on tällä hetkellä lääkinnällisten laitteiden ja apuvälineiden käyttöön perehdyttäminen, käyttöopastus sekä perehdytyskuittausten vastaanottaminen ja kirjaaminen perehdytyskansioon.

Mielestäni ohjaajan työssä tarvitaan rauhallisuutta, positiivista asennetta sekä kykyä suhtautua elämään rennosti - kaikkea ei tarvitse ottaa liian vakavasti. Myös luotettavuus ja turvallinen läsnäolo ovat olennaisia, sillä ne auttavat luomaan asukkaille vakaata ja turvallista arkea. 

Työssäni pidän erityisesti ihanista asukkaistamme. Nautin siitä, kun saan tehdä yhdessä asioita heidän kanssaan ja auttaa heitä päivän askareissa. Parasta on se, kun voin kokea olevani tarpeellinen ja asukkailta saa välittömästi palautetta tekemästään työstä. Merkityksellistä työstäni tekee se, että voin hyödyntää osaamistani asiakkaiden hyväksi sekä olla osa heidän arkeaan ja tukea siinä.  

Asiakkaiden lisäksi iso voimavara työssäni ovat mahtavat työkaverit ja esihenkilö, jolta saa aina tukea omaan työhön. Tukenalla arvostan myös sitä, että täällä on mahdollisuus laajentaa osaamistaan erilaisilla koulutuksilla työn ohessa. Lisäksi on hienoa, että olen päässyt osallistumaan myös esimerkiksi aluepäiville, joissa on ollut mahdollisuus jakaa ajatuksia muiden tukenalaisten kanssa. 

Ikimuistoisia hetkiä

Musiikki on aina ollut lähellä sydäntäni. Olen harrastanut sitä pienestä asti ja soittanut vuosien varrella useita soittimia. On ollut mukavaa, että olen päässyt hyödyntämään musiikillista puoltani myös töissä – laulamme paljon yhdessä asukkaiden kanssa, ja yhteiset musiikkihetkemme ovat keränneet paljon kiitosta. 

Vuosien mittaan asukkaidemme kanssa on tullut koettua paljon ikimuistoisia hetkiä. Yksi mieleen painuneimmista kokemuksista oli esimerkiksi se, kun pari vuotta sitten Valkeakosken Työväen Musiikkitapahtuma ry halusi tulla järjestämään meille omat Musarit. Varsinainen musiikkitapahtuma oli pidetty Valkeakoskella vain muutamaa kuukautta aiemmin.  

Saimme muutaman valkeakoskelaisen muusikon esiintymään meille Sointulaan. Tämän lisäksi Sointulan asukasyhdistyksen kautta paikalle tuli letunpaistajia, jotka tarjosivat ilmaiseksi lettuja ja makkaraa niin tapahtumaan osallistuneille kuin talon henkilökunnallekin. Tapahtuma oli avoin kaikille Valkeakosken ja lähikuntien kehitysvammaisille ja heidän omaisilleen. 

Saimme myös yksiköstämme osallistua tapahtuman järjestelyihin, jotta asukkaillamme ja kaikilla vierailla olisi mahdollisimman mukavat ja onnistuneet festarit. Tuo oli todella mahtava työpäivä, kun sai nähdä, kuinka asukkaat ja festariväki nauttivat aurinkoisesta säästä ja yhteisöllisyydestä, joka vallitsi omilla festareillamme.