Suomen kokemukset kiinnostavat yhdysvaltalaisia palveluntuottajia
Pääsimme lokakuussa vertailemaan vammaispalvelujärjestelmiä yhdysvaltalaisten ja eurooppalaisten kumppaneidemme kanssa ja esittelemään omaa toimintaamme. Järjestelmät eroavat eri maissa, mutta keskeinen kysymys on sama: kuka päättää tukea tarvitsevien ihmisten arjesta?
Yhdysvaltalaisten vammaispalveluntuottajien kattojärjestö ANCOR kutsui Tukena-säätiön yhteiskuntasuhteiden päällikön Jarno Lehtosen kertomaan Tukenan toiminnasta Suomessa ja Euroopassa. Yhteistyön taustalla on YK:n vammaissopimus, joka täyttää joulukuussa 20 vuotta.
Kansasissa järjestetyssä InterHab-konferenssissa vertailtiin Suomen, Euroopan ja Yhdysvaltojen palvelujärjestelmiä liittyen asumiseen, yksilölliseen tukeen ja osallisuuteen yhteisöissä.
Samalla tutustuttiin myös palveluihin, joissa tuki rakentuu ihmisen omista tarpeista. Esimerkkeinä oli mm. yhdessä kehitysvammaisten ihmisten kanssa kehitettyjä apuvälineitä.
“Yksi näiden keskustelujen tärkeimmistä havainnoista on, kuinka paljon yhteistä järjestelmillämme on. Rahoitusrakenteemme ja linjauksemme voivat olla erilaisia, mutta pohdimme monia samoja kysymyksiä henkilöstöstä, yksilöllisestä tuesta, teknologiasta ja osallisuudesta yhteisössä. Se luo todellisen mahdollisuuden oppia toisiltamme, kyseenalaistaa omia oletuksiamme ja tuoda käytännön ideoita niille ihmisille ja yhteisöille, joita palvelemme”, sanoi ANCORin puheenjohtaja ja Johnson County Developmental Supports -organisaation johtaja Chad VonAhnen.
Oikeuksia ei saa heikentää leikkausten vuoksi
Suomessa laitoshoidosta luopuminen on yhä kesken. Valtioneuvosto linjasi vuonna 2012, ettei kukaan vammainen ihminen tule asumaan laitoksessa vuoden 2020 jälkeen. Vuoden 2025 lopussa kehitysvammaisten laitospalveluissa asuu kuitenkin edelleen lähes 300 ihmistä.
Linjaus on, että lasten pitkäaikaisen laitoshoidon tulee päättyä vuoden 2027 loppuun mennessä. Laitos ei kuitenkaan ole vain itse rakennus.
YK:n vammaiskomitean mukaan myös pieni ryhmäkoti voi olla laitosmainen, jos ihminen ei saa päättää, milloin herää, mitä syö tai kenen kanssa asuu. Suomen arvioinnissaan komitea suosittaakin, ettei oikeuksia heikennetä leikkausten keskellä.
“Kansainväliset sitoumukset pitävät oikeudet asialistalla silloinkin, kun talous on tiukalla. Vertaisilta opimme, miten ne muuttuvat arjeksi”, Lehtonen sanoo.
Yhteistyö jatkuu ja sen havaintoja hyödynnetään Tukenan palvelujen kehittämisessä ja vaikuttamistyössä.