Siirry sisältöön
Tukena

Vammaissopimus solmitaan valtioiden kesken, mutta lunastetaan arjessa

Tutustuimme lokakuussa yhdysvaltalaisten palveluntuottajien työhön Floridassa ja Kansasissa ja vertailimme palvelujärjestelmiä ANCORin ja Disability Support Europen kanssa.

Kuka päättää ihmisen arjesta? Kysymys on sama Suomessa ja Yhdysvalloissa, vaikka palvelujärjestelmät eroavat. Molemmin puolin Atlanttia palveluntuottajat etsivät tapoja turvata oikeudet myös tiukassa taloustilanteessa. Yhdessä toimiminen avaa uusia mahdollisuuksia edistää niitä. Siksi Tukena rakentaa yhteistyötä, jonka mittapuuna on YK:n vammaissopimus.

 

Sama oikeus, eri reitit

Ihmisten oikeudet ovat yhteisiä, mutta ne toteutuvat paikallisesti ihmisten kodeissa, tavallisina arkipäivinä. YK:n vammaissopimuksen artikla 19 tunnustaa jokaisen ihmisen oikeuden elää itsenäisesti ja osallisena yhteisössä, samoin valinnoin kuin kaikki muutkin. Artiklassa 32 sopimusvaltiot sitoutuvat edistämään kansainvälistä yhteistyötä ja kokemusten vaihtoa yhdessä kansalaisyhteiskunnan ja erityisesti vammaisten ihmisten omien järjestöjen kanssa.

Suomessa YK:n vammaissopimus on ollut voimassa 10.6.2016 alkaen. Kun YK:n vammaiskomitea arvioi Suomen elokuussa 2025, se ilmaisi huolensa sosiaali- ja terveyspalvelujen leikkauksista. Se suositti, ettei oikeuksia heikennetä enää ja jo tehdyt heikennykset korjataan. Kiireellisiä toimia komitea pyysi muun muassa itsenäisen elämän turvaamiseksi.

Yhdysvallat ei ole ratifioinut YK:n vammaissopimusta. Siellä korkein oikeus on linjannut perusteettoman eristämisen syrjinnäksi, ja liittovaltion HCBS-sääntö, joka määrittää kotiin ja lähiyhteisöön annettavien palvelujen ehdot, vie palveluja samaan suuntaan. Oikeuden sisältö ei siis riipu allekirjoituksesta, eikä allekirjoitus yksin takaa sitä.

Raportit kertovat, mitä on päätetty. Toiset palveluntuottajat kertovat, miten asiat toimivat käytännössä ja mikä ei ole toiminut. Siksi Tukena toimii samanaikaisesti paikallisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti. Arjen palveluista syntyy näyttöä päätöksentekoon ja vertaisilta opitut toimintatavat palaavat palveluihin.

Transatlanttinen yhteistyö yhdysvaltalaisen ANCORin ja eurooppalaisen Disability Support Europen (entinen EASPD) kanssa käynnistyi Wienin Zero Project -konferenssissa helmikuussa 2026. Vuoden mittaan havaintoja on kertynyt ANCOR Connect '26 -tapahtumasta sekä lokakuun vierailuilta.

Kansainväliset sitoumukset pitävät oikeudet asialistalla silloinkin, kun talous on tiukalla. Vertaisilta opimme, miten ne muuttuvat arjeksi.

Laitosmaisuus on vallan kysymys

Suomessa kehitysvammalaitoksissa oli 1980-luvun alussa noin 6 000 paikkaa. Vuoden 2025 lopussa kehitysvammaisten laitospalvelussa oli 288 asiakasta. Seuraava testi on, toteutuuko jokaisen ihmisen oma elämä myös pienemmissä asumisyksiköissä. Vammaiskomitea suositti Suomelle aikataulutettua ja rahoitettua laitosten purkamisen strategiaa, joka koskee kaikkia laitosmaisia asumismuotoja, myös hoivakoteja ja ryhmäkoteja.

Koko ei ole mittari. Komitean vuonna 2022 antamien ohjeiden mukaan laitos ei ole koskaan YK:n vammaissopimuksen mukainen, oli se minkä kokoinen tahansa. Yhdysvalloissa HCBS-sääntö arvioi asumispalveluita samalla tavalla. Keskeistä on, tukevatko ne ihmisen omia valintoja, yksityisyyttä ja osallisuutta yhteisössä?

Kaksi järjestelmää on päätynyt samaan lopputulokseen. Laitosmaisuus ei synny rakennuksesta vaan vallasta: siitä, kuka päättää ihmisen arjesta.

Miamissa Casa Familiassa näkyy, mitä perheiden aloitteellisuus ja moderni suunnittelu voivat saada aikaan. Perheiden perustama asumiskokonaisuus tarjoaa pitkäaikaisen kodin aikuisille, joilla on kehitysvamma tai muu siihen liittyvä vamma. Sunrise Community vastaa tuesta paikan päällä. Arkea rytmittävät yhteinen toiminta ja sosiaalinen elämä.

Moderni ja viihtyisä ympäristö tarjoaa pysyvyyttä, turvaa ja yhteisöllistä arkea. Se muistuttaa, että hyvää asumista arvioidaan samoin kuin mitä tahansa kotia: saako ihminen päättää omasta arjestaan?

Ihminen suunnittelijana, ei palvelun kohteena

Kansasissa Johnson County Developmental Supports (JCDS) lisää itsenäisyyttä ja valinnanmahdollisuuksia avustavan teknologian ja palvelumuotoilun avulla. Sen avustavan teknologian laboratoriossa henkilöstö kehittää yhdessä kehitysvammaisten ihmisten kanssa henkilökohtaisia apuvälineitä yksilöllisten tarpeiden ja arjen haasteiden pohjalta, muun muassa 3D-mallinnuksen ja -tulostuksen avulla.

Vammaissopimuksen artikla 4 velvoittaa ottamaan vammaiset ihmiset omien järjestöjensä kautta tiiviisti mukaan heitä koskevaan päätöksentekoon. Palveluissa sama periaate tarkoittaa, että ihminen ei ole palvelun kohde vaan sen suunnittelija.

Tukenassa tätä toteuttavat eri puolilla Suomea järjestettävät Hyvän elämän iltapäivät. Niissä tuettavat ihmiset, heidän läheisensä, henkilöstö ja hyvinvointialueiden kumppanit pohtivat yhdessä, millaista elämää ihmiset haluavat elää ja miten Tukena voi sitä parhaiten tukea. Ensimmäisessä iltapäivässä Helsingissä lokakuussa 2025 yksiköt alkoivat suunnitella tiiviimpää yhteistyötä, jotta asukkaat voisivat tavata toisiaan ja harrastaa enemmän. Esiin nousi myös tarve vahvistaa ihmisten tietoa omista oikeuksistaan.

Sama koskee yhteistyötä itseään. Vammaiskomitea kiinnitti Suomen huomiota siihen, että vammaisten ihmisten omien järjestöjen osallistumisen määrärahoja kansainväliseen yhteistyöhön ja kehitysyhteistyöhön on leikattu merkittävästi.

Oikeudet eivät saa olla suhdanneherkkiä

Sunrise Communityn johtoryhmän kanssa puhuimme henkilöstön saatavuudesta, yksilöllisestä tuesta ja palvelujen laadusta. Samat kysymykset nousivat esiin koko matkan ajan, ja ne ovat tuttuja myös Suomessa. Säästöpaine on yhteinen, ja niin on myös kiusaus mitoittaa oikeudet budjetin mukaan.

Vammaissopimus sallii oikeuksien vaiheittaisen toteuttamisen, mutta vammaiskomitean mukaan jo saavutettua ei pidä heikentää. Vammaiskomitea suositti Suomelle, että hyvinvointialueiden rahoituksen pitäisi riittää sopimuksen mukaisiin palveluihin ja leikkausten vaikutukset arvioidaan. Säästö palveluista ei poista kustannuksia, vaan siirtää ne myöhemmäksi ja muualle.

Yhdysvaltalaiset palveluntuottajat painivat samojen kysymysten kanssa kuin mekin. Henkilöstö, rahoitus ja yksilöllinen tuki yhdistävät enemmän kuin järjestelmien erot erottavat.

Keskustelimme Sunrise Communityn toimitusjohtajan Zach Wrayn ja johtoryhmän kanssa kolmesta kysymyksestä: miten työntekijöitä saadaan riittävästi, miten jokainen saa omiin tarpeisiinsa sopivaa tukea ja miten palvelujen laatu pidetään hyvänä. Samat kysymykset toistuivat koko matkan ajan ja ovat tuttuja myös Suomessa. Molemmissa maissa haetaan nyt säästöjä. Silloin on vaarana, että ihmisten oikeudet toteutuvat vain sen verran kuin rahaa riittää.

Oppia molempiin suuntiin

Yhteistyö ei ole opintomatkailua yhteen suuntaan. ANCORin Global Council kutsui meidät lokakuun kokoukseensa kertomaan Tukenan työstä Suomessa ja Euroopassa, ja jäsenet pyysivät esitysmateriaalin jaettavaksi omissa organisaatioissaan.

Manhattanissa, Kansasissa, 21.10. järjestetyn InterHab Power Up! 2026 -konferenssin paneelissa vertailtiin Suomen, Euroopan ja Yhdysvaltojen vammaispalvelujärjestelmiä, muun muassa asumista, yksilöllistä tukea, osallisuutta yhteisössä ja kansainvälistä vertaisoppimista. Mukana oli Tukenan yhteiskuntasuhteiden päällikön Jarno Lehtosen lisäksi ANCORin puheenjohtaja Chad VonAhnen. Paneelin otsikko oli Global Strategy, Local Impact, ja keskustelu käsitteli myös maailmanlaajuista yhteistyötä vammaissopimuksen pohjalta.

Suomeen tuomme opit perheiden aloitteellisuudesta, monimuotoisista asumisen ja päivätoiminnan malleista sekä teknologiasta, jota kehitetään yhdessä kehitysvammaisten ihmisten kanssa. Kyse ei ole toisen maan mallin kopioimisesta. Tavoitteena on ymmärtää, miksi jokin toimii, ja soveltaa sitä omaan järjestelmään. Uusi vammaispalvelulaki ja lasten pitkäaikaisen laitoshoidon päättyminen 1.1.2028 tekevät tästä Suomessa ajankohtaista. YK:n yleiskokous hyväksyi vammaissopimuksen joulukuussa 2006, joten tänä joulukuuna se täyttää 20 vuotta.

Yhteistyö jatkuu, ja tavoitteena on tehdä rajat ylittävästä vertaisoppimisesta pysyvä osa palvelujen kehittämistä. Ajatellaan globaalisti, toimitaan paikallisesti: oikeudet ovat yhteisiä, mutta ne toteutuvat siellä, missä ihminen elää.

Yhteistyön kumppanit

  • ANCOR (American Network of Community Options and Resources) on yhdysvaltalaisten vammaispalveluntuottajien valtakunnallinen järjestö.
  • ANCORin Global Council on yhdysvaltalaisten vammaispalveluntuottajien kansainvälinen foorumi. Se järjestää opintomatkoja, tekee yhteistyötä kansainvälisten järjestöjen kanssa ja tukee vammaissopimuksen ratifiointia Yhdysvalloissa.
  • Disability Support Europe (entinen EASPD) on eurooppalaisten vammaispalveluntuottajien kattojärjestö.
  • Sunrise Community tuottaa asumis- ja päivätoiminnan palveluja muun muassa Floridassa. Toimitusjohtaja Zach Wray on ANCORin varapuheenjohtaja.
  • Johnson County Developmental Supports (JCDS) järjestää vammaispalveluja Kansasissa. Toiminnanjohtaja Chad VonAhnen on ANCORin puheenjohtaja.
  • InterHab on kansasilaisten vammaispalveluntuottajien järjestö, jonka Power Up! 2026 -konferenssin paneelissa Tukena oli mukana 21.10.

 

Kuva: Sunrise Communityn toimitusjohtaja Zach Wray, Tukenan yhteiskuntasuhteiden päällikkö Jarno Lehtonen ja Sunrisen johtoryhmä tapaamisen jälkeen Miamissa, lokakuu 2026.

Lisätietoja:

Jarno Lehtonen

yhteiskuntasuhteiden päällikkö
Tukena logo
Evästeasetukset

Tämä verkkosivusto käyttää evästeitä, jotta voimme tarjota sinulle parhaan mahdollisen käyttökokemuksen. Ole hyvä ja valitse evästeet, jotka haluat sallia.