Vanhemmuuden vaietut tunteet ja kohdatuksi tulemisen voima

Emotionaalinen tunnekuorma, jota neurokirjon lasten ja nuorten vanhemmat valitettavan usein kantavat harteillaan, on merkittävä, ja usein se on myös yksi suurimmista vanhempia uupumukseen ajavista syistä. Epätoivoa arjen keskellä aiheuttaviksi asioiksi vanhemmat sanoittavat muun muassa seuraavia: oma ja puolison kuormittuminen ja huoli jaksamisesta, epätietoisuus tilanteen jatkosta, yksin pärjääminen, palvelujärjestelmän toimimattomuus, tilanteen loputtomuus, hädässä turhautuminen, tilanteiden ennakoimattomuus, vaikutus muihin lapsiin sekä ristiriita luetun tiedon, ulkopuolelta tulevien ohjeiden ja oman kokemuksen välillä.

Tilanteessa, jossa oma lapsi tai nuori käyttäytyy väkivaltaisesti, myös häpeä on aina läsnä. Häpeä siitä, miten ulkopuoliset tulkitsevat tilanteen väärin ja miten vanhempien voidaan paremman ymmärryksen puuttuessa jopa syyllistää tilanteesta, valitettavasti myös ammattilaisten toimesta. Lisäksi vanhemmat kokevat häpeää siitä, että eivät aina pysty parhaallakaan mahdollisella ennakoinnilla estämään tilanteiden kärjistymistä. Myös neuvottomuuden ja turhautumisen tunteet, joita tilanteet väistämättä nostattavat, herättävät häpeää. Häpeää aiheuttaa myös se, ettei pysty aina toimimaan tilanteissa itsekään niin kuin toivoisi ja itseltään odottaisi. Puhumattakaan siitä, millaisia häpeän tunteita nuori itse käy läpi toimittuaan väärin ja menetettyään itsehillintänsä. Meidän aikuisten on tärkeää muistaa, että nuori kyllä itse tietää toimineensa väärin eikä tarvitse meitä aikuisia sormella heristämään, torumaan ja moittimaan, mikä ainoastaan lisää nuoren häpeää.

Väistämättä toistuvat nuoren aggression värittämät tilanteet koettelevat kaikkien perheenjäsenten jaksamista. Kysyttäessä, miten ammattilaiset ja ihan vain toiset aikuiset voisivat lisätä vanhempien voimavaroja, vanhemmat kertovat toivovansa mahdollisuutta turvalliseen puhumiseen. Siihen, että voisi kokea olevansa turvassa arvostelulta ja että saisi pelkäämättä tuomituksi tulemista purkaa omia tuntemuksia ja vaikealtakin tuntuvia tunteita: pelkoa, vihaa, häpeää, syyllisyyttä, surua ja epätoivoa – että saisi tulla kohdatuksi myötätuntoisesti, tullen kannatelluksi ja omalle perheelle toimivia ratkaisuja löytäen. Tämä edellyttää perheitä kohtaavilta ammattilaisilta ja ihan jokaiselta heidän rinnallaan kulkijalta syvempää neurokirjon osaamista, tietäjästä oppijaksi asettumista, reflektiokykyä sekä empatiaa, taitoa asettua toisen asemaan. Joskus se, että saa tulla turvassa nähdyksi kaiken sen kanssa, mitä kantaa sydämellään, on paras mahdollinen apu.

Osana Tukenan Kun lapsi satuttaa -hanketta tehty äärettömän tärkeä opinnäytetyö: Kielteisten tunteiden vaikutus perheen voimavaroihin vanhempien kokemana (Sonia Dyster & Minna Miettinen 2022).

Mitä minussa tapahtuu lapsen tai nuoren voimakkaan tunteen äärellä?

Vanhemmuus on täynnä hetkiä, joissa kohtaamme lasten ja nuorten voimakkaita tunteita. Nämä kaikki tunneskaalan ääripäiden välillä risteävät erilaiset tunteet voivat herättää myös meissä aikuisissa monenlaisia, pelottaviakin kokemuksia. Jotta voimme onnistua kanssasäätelyssä ja toimia emotionaalisena turvapaikkana lapsillemme ja nuorillemme, meidän on tärkeää pysähtyä pohtimaan, mitä meissä itsessämme tapahtuu tunnekuohujen hetkissä. Tämä kahdeksan kohdan kysymyslista kutsuu pysähtymään omien tuntemusten äärelle kaikessa rauhassa ilman tuomitsemista tai arvottamista, vain tutkimaan, havainnoimaan, etsimään ja löytämään arjen auttavia keinoja selvitä omassa vanhemmuudessa läsnä olevien tunteiden kanssa.

1. Miten pysyä rauhassa, kun huomaan vastustuksen tai ehkä epätoivonkin kasvavan sisälläni. Mistä omat ajatukset kumpuavat ja millaisia ajatuksia pintaan nousee?
2. Kuinka voin pysähtyä huomaamaan kehon tuntemuksia ja niistä kasvavia jännitteitä, kun huomaan turhautumista ja kamppailua sen kesken, pitäisikö tilanteessa osata vaatia lisää vai joustaa enemmän?
3. Miten voin huomata omaa mieltä ja sen tuottamia tulkintoja ja tarinoita tilanteesta, jossa oma neuvottomuus tai oma väsymys nostavat päätään ja aiheuttavat hämmennystä?
4. Mistä voin löytää aikaa impulssin ja reaktion välille ylitsepääsemättömän vaikeissa hetkissä, jolloin sydämessä kuohuu hyökyaalto ja omat riittämättömyyden kokemukset?
5. Miten voin välttää kuria ja komentamista keinoina palauttaa omaa hallinnan tunnetta, kun tiedän jo etukäteen, että ne eivät kuitenkaan toimi, rikkovat enemmän kuin rakentavat?
6. Kuinka voisin olla triggeröitymättä toisen sanoista ja löytää takaisin yhteyteen ensin itseni kanssa? Miten muistaisin pysähtyä hengittämään, jotta voisin pysyä rauhallisena myös toisen tunteissa?
7. Miten voin sallia omaa epätäydellisyyttä ja löytää armollisuutta itselle tilanteiden jälkimaininkeihin ja syyllisyyden hetkiin?
8. Mistä löydän rohkeuden pyytää ja antaa anteeksi, rikkoa säröt ja muistaa, että tämäkin on osa ihmisyyttä?