Ystävyys merkitsee minulle enemmän kuin koko maailman rikkaudet
Ystävyyden lähettiläs Petri Virolainen viettää vapaaehtoistyönsä 20-vuotisjuhlavuotta. Petri Virolainen on ottanut elämäntehtäväkseen vaikeavammaisten ihmisten yksinäisyyden vähentämisen. Hän vierailee pyöräillen päivätoiminta- ja asumisyksiköissä tarjoten ystävyyttä paljon tukea tarvitseville. Taustalla ovat omat kipeät kokemukset yksinäisyydestä, sillä autistisena lapsena ja nuorena hän joutui kokemaan ulkopuolisuutta ja rajua kiusaamista. Petri Virolainen kertoo blogissaan ystävätyöstään.
Ystävyys merkitsee minulle paljon enemmän kuin koko maailman muut rikkaudet yhteensä. Yksinäisyyden vähentäminen on tärkeää, koska kaikki tarvitsevat ystäviä - hekin, jotka eivät kommunikoi puheella ja tarvitsevat arjessaan paljon apua ja tukea.
Kuinka minusta tuli ystävyyden lähettiläs?
Ensimmäisiä haparoivia askeleita matkalla ystävyyden lähettilääksi otin jo vuonna 1995. Kävin tuolloin Lehtimäen opiston talvisella teemakurssilla Valkealammella ja tapasin paljon apua tarvitsevia ihmisiä. Tästä se ajatus sitten lähti. Minulta puuttui tuolloin vielä tärkein työkaluni – fillari.
Toden teolla kaikki alkoi vuonna 2005, jolloin sain ensimmäisen kolmepyöräisen fillarini. Hurautin uudella pyörälläni kehitysvammaisille aikuisille järjestettyyn kerhoon, jonne en aikaisemmin ollut päässyt käveltäväksi liian pitkän matkan vuoksi. Tuossa kerhossa tapasin Jaakon, joka pyysi vierailemaan omassa päivätoimintapaikassaan. Siellä sitten tapasin Aten, Antin ja Jeren. Heistä tuli ensimmäiset ystäväni.
Tämän vierailun jälkeen päätin aloittaa asumisyksikkö- ja toimintakeskusvierailut, joita tein ensin kotikulmilla. Vähitellen alkoivat pidemmät viikosta jopa kolmeen kerrallaan kestävät pidemmätkin ystäväpyöräily-turneet.
Työni ystävyyden lähettiläänä
Minulla on ystävyyden lähettilään työssä mukana possuklaani, jonka vanhin jäsen Vanhaherra Nahkapää on ollut mukana jo alusta lähtien. Possuklaani helpottaa kontaktin saamista paljon tukea tarvitsevien kanssa varsinkin silloin, kun he eivät kommunikoi puheella. Ystävyyden lähettiläänä toimiminen on merkinnyt minulle sitä, ettei ole itsekään tarvinnut olla niin paljoa yksin neljän seinän sisällä.
Minulle on tapahtunut paljon sellaista, jota en muuten olisi päässyt kokemaan, kuten vapaaehtoistyö Tukenan teemaleireillä. Olen myös ollut mukana monen yhdistyksen toiminnassa hallitustyöskentelyä myöten. Näiden yhdistysten järjestämien tapahtumien suunnittelussa on nyt otettu huomioon yhdenvertaisuus- ja saavutettavuusasioita, joista yhdistyksillä ei aiemmin ole ollut tietoa.
Ystävyysmatkoilla olemme possuklaanin kanssa tavanneet varmaankin jo useita satoja ihmisiä. Polkupyörällä näiden 20 vuoden aikana on kertynyt jo yli 300 000 kilometriä. Osa näistä kilometreistä on tullut haastepyöräilyistä, joille olen haastanut muun muassa Tukenan johtajia ja toimihenkilöitä.
Tähtihetkiä ystävyysmatkoiltani
Ihan ensimmäinen tähtihetki oli ensimmäinen tapaaminen Jaakon, ensimmäisen ystäväni, kanssa kerhossa ja sen jälkeinen ensimmäinen toimintakeskusvierailuni. Kesällä 2015 onnistuin viimeinkin tuomaan yksinäisyyden valtakunnan medioihin polkaisemalla kotikaupungistani Keravalta Ouluun. Ystävyyspyöräilystä tehtiin tuolloin kevennys Maikkarin uutisiin ja kirjoitettiin useissa paikallislehdissä.
Seuraava tähtihetki oli Kehitysvammaisten Palvelusäätiön (nyk. Tukena-säätiö) Jotta kukaan ei jäisi yksin -hankkeen valmistelu ja toteuttaminen vuosina 2017–2019. Hanke polkaistiin näyttävästi käyntiin Tuurin kyläkaupalla järjestetyssä tapahtumassa, jonne saimme esiintyjäksi Jonne Aaronin. Tapahtumassa luettiin ensimmäisten ystävieni tervehdyskirjeet, koska he eivät itse läheisineen päässeet paikalle.
Tähtihetkiin kuului myös joulukuussa 2018 Katmandussa Nepalissa järjestetty iso kansainvälinen ACCAC -konferenssi, johon minut ja possuklaani kutsuttiin. Konferenssi oli osa kulttuurin saavutettavuutta ja yhteisöllisyyttä edistävää toimintaa. Tukena-säätiö palkkasi minulle avustajan konferenssimatkalle ja järjesteli lennot.
Minulle tärkeä tähtihetki tapahtui loppuvuodesta 2019. Meillä oli Jotta kukaan ei jäisi yksin -hankkeen kokous, jonka jälkeen lähdimme porukalla Tohlopin studiolle katsomaan Suomi Loven kuvauksia. Yllätys oli melkoinen, kun juontaja Jenni Pääskysaari kertoi, että meillä on ensimmäistä kertaa ohjelman historiassa paikalla suurlähettiläs, ystävyyden suurlähettiläs. Tämän jälkeen paikalle tulivat yllätyksen järjestäneet ystävyystyöni kautta löytyneet ystäväni Sisko ja Raimo, joiden kanssa sitten kävelimme punaista mattoa pitkin sohvalle lavan eteen. Katri Helena tuli laulamaan minulle voimalauluni "Vain hieman rauhaa".
Yhteiskunnan tulisi tukea osallisuutta
Mielestäni yhteiskunnan pitäisi jatkuvien leikkausten sijaan kanavoida tukea yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta vähentävään toimintaan siten, että kaikille, myös paljon apua ja tukea tarvitseville, mahdollistettaisiin osallistuminen erilaisiin toimintoihin, kuten vapaa-ajan tapahtumiin ja leireille. Tällä hetkellä paljon tukea tarvitsevien osallisuus ei usein toteudu, koska osallistumiseen tarvittaisiin oma avustaja.
Kuljetuspalveluiden tulisi olla nykyistä joustavammat eikä kaikkia vammaispalvelulain mukaisia kuljetuksia pitäisi korvata sosiaalihuoltolain mukaisilla järjestelyillä. Apuvälineitä käyttävä ei pääse kyytiin, kun mittarissa on jo tuon lain mukainen enimmäiskorvaussumma, jonka jälkeen loppumatka pitäisi maksaa itse.
Henkilökohtaista apua ei pitäisi rajata myönnettäväksi pelkästään toimistoaikaan, kuten monilla alueilla kovasti yritetään. Henkilökohtaista apua on myönnettävä jatkossakin myös iltaisin ja viikonloppuisin, koska näin turvattaisiin kaikille yhdenvertaiset osallistumismahdollisuudet ja sosiaaliset suhteet.
Puhetta korvaavien kommunikaatiokeinojen ja olemuskielen tulisi kelvata voimavaraksi henkilökohtaista apua haettaessa, koska näin yhdenvertaisuus toteutuisi aidosti.
Yksinäisyyden vähentäminen tuo omalta osaltaan säästöjä yhteiskunnalle. Yksinäisyyden vähentyessä myös kalliimpien palveluiden tarve vähenee. Tärkeä yhteiskunnallinen askel on kansallinen toimenpideohjelma yksinäisyyden vähentämiseksi.
Toimenpideohjelma yksinäisyyden vähentämiseksi
Suomessa on käynnistetty laaja pitkän aikavälin ja eri toimijoiden yhteistyön kautta Osallistujien Suomi -kansallinen ohjelmakokonaisuus, jonka tavoitteena on suomalaisten kokeman osallisuuden vahvistaminen sekä yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden vähentäminen. Toimenpideohjelma on merkittävä askel kohti osallistavampaa Suomea, jossa jokaisella on mahdollisuus kokea merkityksellisyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Yhteistä työtä yksinäisyyden torjumiseksi tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan.
- Suomi on yksi maailman ensimmäisistä maista, joka on käynnistänyt kansallisen työn yksinäisyyttä vastaan (WHO 2024).
- Osallistujien Suomi -kokonaisuutta koordinoi eduskunnan yksinäisyyden vähentämisen työryhmän koolle kutsuma asiantuntijaryhmä.
- Asiantuntijaryhmä on tehnyt vuoden 2024 aikana ensimmäisen toimenpideohjelman.
Ystävyyttä juhlien
Ennen vuotta 2005 tuntui siltä kuin ystävyyden puutarhaan ei olisi lainkaan pääsyä, mutta nyt 20 vuotta myöhemmin voi todeta, että ystävyyden puutarhaan on tullut paljon erilaista kukkaloistoa, joka vain lisääntyy klaanin reissatessa fillarin kyydissä pitkin Suomea.
Paras ja tärkein synttärilahja on laaja ystäväpiiri, jolta on tullut korkojen kera hyvitystä 30-vuotisesta yksinäisyyden ajasta. Juhlissani kuultu Dannyn laulama "Sydämen puutarha" sisältää Ystävyyden puutarhan hoito-ohjeet.
Kiitokset kaikille minua juhlassa muistaneille ystäville ja sukulaisille!
* Petri Virolaisen 20-vuotista ystävätyötä ja 50-vuotissyntymäpäiviä juhlittiin lauantaina 26.4.2025 Keravalla. Tukena oli mukana juhlimassa ystävyyttä ja mahdollisti päivänsankarille ystävätyön jatkamista.
Kirjoittaja Petri Virolainen on tehnyt 20 vuotta vapaaehtoistyötä ystävyyden lähettiläänä. Hän on toiminut myös kokemusasiantuntijana Tukena-säätiössä ja säätiön Jotta kukaan ei jäisi yksin -hankkeessa.